INTERRAIL: PUOLA

Viimeistä reilimaata viedään! Olen näitä reilipostauksia tehdessäni vähän kuin elänyt reilini uudestaan ja nyt taas olisi kova into päästä taas reissaamaan. Tänä kesänä se ei vielä ollut mahdollista, mutta kovasti yritän päästä matkalle taas kesällä 2015. Suunnittelimme Mirjan kanssa uuden, tulevan reilireittimme yhdellä junamatkalla jo reilimme aikana ja se olisi tarkoitus vielä toteuttaa. Kummasti vaan nälkä kasvaa syödessä, sillä uusia suunnitelmia tulee koko ajan lisää ja lisää. Seuraavista linkeistä voit fiilistellä kanssani matkaani: Interrail: Englanti ja Saksa, Interrail: Sveitsi, Interrail: Italia, Interrail: Kroatia, Interrail: Slovenia ja Itävalta, Interrail: Tsekki, jos et sitä vielä ole tehnyt ja nyt palataan Puolan pariin!

maanantai 22.7.2013

Aamulla heräsimme puoli yhdeksän maissa ja valmistauduimme tulevaan päivään. Söimme hintaan sisältyvän aamiaisen hostellilla ja varasimme liput Auschwitzin kierrokselle. Kävimme vielä lähellä olevassa osotoskeskuksessa syömässä ja palasimme hostellin eteen odottamaan oppaan saapumista ja lähdimme bussilla kohti Oświęcimin kaupaunkia.

''Lähes koko päivä meillä kului Auschwitzissa. Kävimme Auschwitzissa (pääleiri) sekä Auschwitz-Birkeneussa (varsinainen tuhoamisleiri). Oli tosi koskettavaa kävellä portista sisälle keskitysleiriin ja kulkea piikkilankojen ympäröivillä alueilla ja kaduilla, joiden varsilla oli tarkkailukoppeja. Kävimme sisällä rakennuksissa, joissa ihmisiä oli pidetty. Näimme myös junanvaunun, jossa heitä oli kuljetettu useita päiviä. Kävelimme myös kaasukammiossa (krematorio I). Tuntui tavallaan tosi pahalta olla siä. Kaasukammioon mennessä ihmiset luulivat menevänsä suihkuun, mutta sisälle päästyä he tajusivat, että eivät todellakaan ole missään suihkutilassa. Oli järkyttävää nähdä se naisten hiuksien määrä, mitkä heiltä oli leikattu pois. Natsit kehittivät kaasun, jota pystyi hallitsemaan hyvin. Oli järkyttävää nähdä paikat, joissa naiset olivat joutuneet nukkumaan Birkenaussa. Lääkärin kaksoskokeet. Nyt vasta tajuaa koko kauheuden.'' - Reilipäiväkirjastani.

Palasimme matkalta ja kävimme syömässä kotiruokaa. Se maittoi kyllä pitkästä aikaa. Mieleeni on jäänyt, kuinka eräät lapset siellä kerjäsivät rahaa ruokaan. Osa ruokailijoista antoi ja osa ei. Meidän sydämet olivat heltyneet päivän rankan annin vuoksi ja me annoimme kolikoita lapsille, mitä me niillä muutenkaan olisimme enää paljoa tehneet, sillä reili läheni loppuaan. Katsoimme mihin eräs lapsi menee rahan kanssa ja niin lapsukainen haki itselleen hampurilaisen. Yleisesti en kannata rahan antamista lapsikerjäläisille, koska usein lapsi kerää rahaa jollekin toiselle.

Hostellille palattuamme huomasimme, että huoneessamme nukkui joku vanha mies. Mies haisi, lauleli, urahteli ja kuorsasi. Emme olleet aivan varmoja, että nukkuuko mies oikeasti vai onko hän hereillä. Mies näytti aivan joltain kauheelta kodittomalta juopolta. Lähdimme nopeasti huoneestamme pois yleisiin tiloihin ja mietimme, että mitä tekisimme. Lopulta menimme uudestaan katsomaan huoneeseemme tilannetta, sillä meidän piti tietenkin päästä nukkumaan. Huoneessa ollessamme mies kuorsasi, mutta meille tuli sellainen olo, että hän on kyllä hereillä ja päätimme lähteä äkkiä pois huoneesta valittamaan miehestä. Ei siä pystynyt edes olemaan sen hajun vuoksi. Juuri kun olimme astumassa pois huoneestamme, mies huusi ja heilautti kättään niin, että osui melkein meihin. Me tietenkin säikähdettiin ja pamautettiin ovi kiinni takanamme. Kaikki yleisissä tiloissa olevista henkilöistä huomasivat tilanteen ja kaikki olivat hetken aivan hiljaa - ja sitten alkoi nauru raikumaan. Loppujen lopuksi mies häädettiin pois hostellista, sillä toiset huoneessamme olijat olivat jo ehtineet valittaa siitä. Loppu hyvin kaikki hyvin.

tiistai 23.7.2013

Tiistaina aamulla lähdimme junalla kohti Gdanskia, josta keskiviikkona lähtisi lento kohti Suomea. Istuimme junassa yhtäjaksoisesti pisimmän matkan kuin koko reilin aikana ennemmin. Toki matka kulki oikeastaan koko Puolan läpi. Juna oli onneksi uudenaikaisempi kuin se, millä tulimme Krakówaan. Junamatkamme kului kuuden hengen kopissa. Alkumatkasta siellä oli äiti lapsiensa kanssa meidän lisäksemme, mutta suurimman osaa matkasta saimme matkustaa siellä kahdestaan. Kävimme syvällisiä keskusteluja Mirjan kanssa eilisen Auschwitzin matkamme tiimoilta. Täytyy sanoa, että siellä käynti jättää jollain tapaa elinikäiset jäljet.

Saavuimme Gdanskiin ja etsimme etukäteen varaamamme hostellin. Jätettyämme tavarat kävimme kaupassa. Meidän lisäksemme ostoksilla oli muitakin suomalaisia. Me varoimme puhumasta suomea heidän lähellään ja naureskelimme mielessämme heidän jutuilleen, kun he eivät tietenkään tienneet, että joku muukin voi heitä ymmärtää. Lisää vaiukutteita kotimaastamme tuli vastaan, kun menimme syömään. Siellä oli ruokalistalla ''Suomipitsaa''.  Me emme Mirjan kanssa siitä kyllä innostuneet: lihapullaa pitsassa?

Illalla suunnittelimme, kuinka pääsemme lentokentälle. Taksi oli oikeastaan ainoa järkevä vaihtoehto, sillä meidän piti olla kuitenkin aika aikaisin kentällä. Hostellin virkailija oli tosi ystävällinen ja soitti meille taksin aamua varten valmiiksi.

keskiviikko 24.7.2013

Reilimme viimeinen päivä. Aamulla heräsimme aikaisin ja pakkailimme vielä viimeisiä tavaroitamme. Suurimman osan olimme pakanneet jo valmiiksi tiistai-illalla, mutta viimeinen silaus lentoa varten piti vielä tehdä. Taksi tuli ajallaan pihalle ja matka kohti lentokenttää alkoi. Taksikuski ajoi tosi lujaa ja olimme hyvissä ajoin perillä lentokentällä.

Lentokentällä söimme puolalaista jätskiä ja odottelimme, että check-in aukeaa. Fiilikset olivat tosi haikeat vaikka olikin ihan kiva päästä kotiin. Lentomme oli ohi nopeasti ja pian olimmekin Turussa ja Suomen maankamaralla. Hyppäsimme yhtäaikaa lentokoneesta laskeutuvilta portailta maahan. Saimme rinkkamme tosi nopeasti takaisin ja lähdimme linkalla kohti rautatieasemaa. Oli hauska kulkea rinkka selässä kotimaassa. Kävimme syömässä, ostimme junaliput Suomeen ja pian olimmekin Seinäjoella, josta Mirjan äiti haki meidät. Seinäjoelle päästyämme meillä oli koko ajan sellainen fiilis, että juostaanko takaisin junaan ja lähdetään jonnekin kiertelemään. Tämä kertoo mielestäni siitä, että reili oli tosi onnistinut!

Sitten astuin omaan kotiin ja pääsin omaan sänkyyn nukkumaan pitkästä aikaa. Oli tosi epätodellinen olo, olenko oikeasti kotona. Tiedän kuitenkin, että vielä joskus lähden uudestaan reilaamaan, ehkä aika piankin!