Näytetään tekstit, joissa on tunniste Englanti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Englanti. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

SEVEN SISTERS







Matkustelin viime syksynä Englannissa ja näin paljon erilaisia paikkoja. Suuri valokuvamäärä onkin näistä reissuista muistona. Yksi ikimuistoisimmista paikoista oli Seven Sisters Country Park -luonnonpuisto, joka sijaitsee Seafordin ja Eastbournen kaupunkien välissä. Itse lähdin reissuun bussilla Brightonista ja vietin luonnonpuiston maisemissa ikimuistoisen päivän.

































Englannin nummet kätkevät itseensä sanoinkuvaamattoman mahtavuuden, salaperäisyyden ja kauneuden. Kuinka pieneksi ihminen itsensä tunteekaan, kun ympärillä näkyy vain kohoilevaa vihreyttä. Vaikka turisteja oli jonkin verran paikalla, saattoi kulua pitkäkin hetki ennen kuin heitä näki ympärillään. Luonnonpuistossa seikkaillessani oli hienoa huomata turistien keskellä vallitseva yhteys. Vastaantulijoille hymyiltiin ja autettiin porttien aukaisemisessa, valokuvia otettiin puolin ja toisin ja muutama sana vaihdettiin siellä täällä. Maisemia sai ihailla niin yksin kuin yhdessäkin.



Luonnonpuistossa riitti nähtävää vaikka kuinka. Sai ihailla kasvillisuutta, tehdä tuttavuutta eläinten kanssa sekä katsella merta ja liitukivijyrkänteitä, joiden laisia en uskonut löytäväni Euroopasta ennen kuin niihin törmäsin. En olisi millään malttanut lähteä istumaan bussiin, kun sielu lepäsi tuolla mahtavissa maisemissa.

































''Kuuletko vetten pauhinan? Kuuletko tuulen laulavan?'' Tämä laulunpätkä nousee mieleeni, kun suljen silmäni ja muistelen hetkiäni rannalla. Meren saattoi haistaa ja kosteuden tuntea kasvoilla. Äänitin puhelimellani aaltojen läiskettä ja veden kohinaa. Meri eli äänekkäästi ja aallot tavoittelivat kenkiäni.


Jos joskus olette matkalla Kaakkois-Englannissa, kannattaa ehdottomasti käydä ihastelemassa luonnonpuiston maisemia ja haistelemassa meren tuoksuja! Vielä joskus tulen itsekin sinne toivottavasti palaamaan.

Exit - Kuuletko vetten pauhinan

torstai 14. elokuuta 2014

TUNNELMIA LONTOOSTA

Puhelimellani nappaamani tuokiokuvat saavat koristaa postaussarjaani interraililta, missä valotan hieman plussia ja miinuksia jokaisesta maasta reilaajan näkökulmasta.


Reilaajan kannalta Lontoo on unelmapaikka sen suhteen, että nähtävyyksiä löytyy paljon ja kieli on tuttu. Lisäksi palvelu on useimmiten hyvää ja liikkuminen helppoa paikasta toiseen. Miinusta Englanti, ja varsinkin Lontoo, saa siitä, että siellä on aika kallista (ja varsinkin sieltä pois pääseminen maksaa) ja hieman hankala päästä reilitunnelmaan. Meidän matkallamme suupieliä hetkellisesti veti alaspäin myös majapaikan kanssa sattunut meistä riippumaton sekoilu. Kaiken kaikkiaan Lontoossa ja muuallakin päin Englantia kannattaa ehdottomasti käydä mutta maan sisällyttämistä reiliin kannattaa kaksi kertaa harkita!


Tarkemmin Englannista voit lukea täältä!

lauantai 9. elokuuta 2014

INTERRAIL: ENGLANTI JA SAKSA

Nyt on aika muistella kesän 2013 interrail-matkaani. Reissasin yhdessä ystäväni Mirjan kanssa kolmen viikon ajan ympäri Eurooppaa ja matkan järjestelyistä voit lukea täältä. Kävimme Iso-Britanniassa, Belgiassa, Saksassa, Sveitsissä, Italiassa, Kroatiassa, Sloveniassa, Itävallassa, Tšekissä sekä Puolassa. Nyt pääsette kanssamme matkalle Englantiin ja Saksaan.

keskiviikko 3.7.2013
Tiistai-illalla nukkumaan mennessäni ymmärsin vasta kunnolla, että lähtisin seuraavana aamuna reilaamaan. En saanut nukuttua kovinkaan hyvin vaan mietin koko ajan, että onko kaikki tavarat tulleet varmasti mukaan ja onhan ystäväni muistanut pakata sen ja sen jutun rinkkaansa. Huoleni osoittautuivat kuitenkin turhiksi. Itse unohdin pyykinpesuaineen ja kaverini unohti pyykkinarun: tavaroidemme jakamisella selvisimme hienosti koitoksesta kuin koitoksesta. Vietimme kolme niin ihanaa ja unohtumatonta viikkoa seikkaillen tuntemattomassa! Kova into on päästä vielä joskus uudestaan!

Aamulla lähdimme noin kello 6.40 kohti Seinäjokea, josta junamme lähti Tampereelle. Tampereen rautatieasemalla söimme eväitämme ja kävelimme rinkat selässä heiluen torille odottelemaan bussia lentokentälle. Lensimme Ryanairin koneella Lontooseen. Seikkailu sai alkaa!

Lennolta selvittyämme suuntasimme ensimmäiseksi syömään Burger Kingiin ja keräämään rohkeutta junajuttujen selvittämiseen. Virkailija leimasi reililippuumme aloituspäivän ja pääsimme reilikorttia käyttämällä lentokentältä London Liverpool Streetille (joka paikassa muualla paikallisjuniin piti ostaa oma lippunsa). Seuraavaksi hankimme metrokortit ja suuntasimme kohti majapaikkaamme. Lontoon metron käyttäminen oli todella helppoa mutta majapaikan löytäminen ei niinkään. Kävelimme pitkin katua ja kyselimme ihmisiltä: ''Missäköhän tämän niminen hostelli mahtaa olla..?'' mutta kukaan ei tuntunut tietävän. Loppujen lopuksi kuitenkin löysimme sen, mutta meidän huoneemme oli annettu joillekin toisille. Olimme todella hämmästyneitä ja maalailimme mielessämme ilmaan jo kauheita kauhukuvia siitä, että koko reilimme tulisi olemaan täynnä vastoinkäymisiä ja hirveän rankkaa. Onneksi pelkomme osoittautui täysin turhaksi! Meille järjestettiin uusi majapaikka ja pääsimme vielä illalla katselemaan nähtävyyksiä. Näimme Big Benin, London Eyen sekä National Gallery:n.

Näin jälkikäteen ajateltuna ensimmäinen päivämme reilillä oli kaikkein rankin ja toisaalta ehkä eniten sellainen, mitä luulin reilaamisen olevan. En tiedä, miksi olin aina ennemmin kuvitellut, että reilaaminen on kauheaa rinkkojen kantamista ja juoksemista paikasta toiseen niin ettei maiden tunnelmista ja nähtävyyksistä pysty laisinkaan nauttimaan. Tunnustan mielihyvin olleeni väärässä. Me jätimme aina rinkkamme jonnekin säilytykseen ja otimme vain tärkeimmät ja arvokkaimmat tavarat mukaamme. Oikeastaan koko reilin ajan oli lomatunnelma ja emme olisi halunneet reissumme loppuvan koskaan. Toki koemme, että se kolme viikkoa oli kuitenkin ihan riittävä aika, ei liian lyhyt, mutta ei liian pitkäkään.


































torstai 4.7.2013
Aaulla heräsimme kellon soittoon klo 8:15. Illalla unenpöppörössä olimme onnistuneet sekoilemaan kellonajoissa ja kello olikin vasta 4:15. No saimmepa nukkua vielä saman verran kuin olimme siihen asti nukkuneet.

Aamupalan syötyämme lähdimme katselemaan nähtävyyksiä. Madame Tussaudin edessä oli monien tuntien jono, joten jätimme käymättä siellä, koska muuten emme olisi ehtineet nähdä monia muita nähtävyyksiä. Suuntasimme King's Crossille. Samalla hankimme paikkavarauksen kohti Saksaa. Mieleeni jäi erityisen kohtelias ja avulias virkailija lipunmyynnissä.

Saatuamme liput suuntasimme ruokakaupan kautta Hyde Parkiin piknikille. Oli todella ihana sää istuskella penkillä ja nauttia auringosta. Puistosta suuntasimme kohti Piccadilly Circusta. Näimme myös Buckinghamin palatsin, Tower of Bridgen, Tower of Londonin, Houses of Parliamentin, Westminster Abbeyn sekä Harrodsin. Kaiken kaikkiaan torstai oli oikein ihana päivä ja Lontoo näytti meille parhaimmat puolensa.

perjantai 5.7.2013
Aamulla oli taas aikainen herätys, kun suuntasimme klo 8:58 lähtevään junaan hostelliltamme. Metrokorttiemme voimassaoloaika tuotti meille harmaita hiuksia ja melkeinpä myöhästyimme junasta. Asemalla oli vielä samanlaiset turvatarkastukset kuin lentokoneeseen mennessä. Ihmeen kaupalla ehdimme kuitenkin junaan ja matka kohti Saksaa alkoi. Koimme Englannin kanaalissa matkustamisen, junan kiskot veivät meitä Ranskan Lillen kautta Belgian Brysseliin, jonne pysähdyimme, söimme ja lähdimme kohti Kölniä, jossa vaihdoimme taas junaa. Tämä juna vei meidät lopulta perille Berliiniin - joskin tunnin myöhässä ja ei lainkaan Berliinin päärautatieasemalle.

Berliinissä olimme todella myöhään ja ilman majapaikkaa. Emme löytäneet mitään paikkaa, minne mennä nukkumaan, joten yö rautatieasemalla oli edessä. Pakkohan sekin on kokea jossakin vaiheessa reiliä! ;) Nyt toki ajattelen, että miksemme ottaneet kunnolla selvää, missä olemme ja matkanneet metrolla päärautatieasemalle, jonka lähellä oli monia hostelleja auki 24 tuntia vuorokaudessa. Mutta hauskoja muistoja jäi tästäkin seikkailusta.

lauantaina 6.7.2013
Aamulla lähdimme kohti Berliinin päärautatieasemaa. Berliinin metrokartta oli tosi jännä; siihen oli merkitty metroreittien lisäksi myös paikallisjunaliikenne. Jonkin aikaa meni sekoillessa ja kokeillessa, kunnes tajusimme kartan idean. Sitten olikin helppo kulkea paikasta toiseen. Läheltä päärautatieasemaa löysimme kivan A&O-hostellin, josta tulikin meidän lempparimajapaikkamme.

Lauantai-päivä kului lähinnä kierrellen ja ihmetellen Berliinin menoa. Aamupäivästä huonosti nukuttu/valvottu yö painoi vähän, mutta iltaan mennessä väsy alkoi olla poissa. Illalla eksyimmekin hostellin lähellä olevalle nähtävyydelle istuskelemaan ruohikolle ja nauttimaan kesäsäästä. Lähellä olevalla joen rannalla oli paljon ihmisiä ja musiikki soi. Oli täydellinen kesäilta ja ei olisi millään malttanut lähteä nukkumaan.

sunnuntaina 7.7.2013
Aamulla olin onnistunut sammuttamaan herätyskellon sen soidessa, mutta havahduin hereille onneksi yhdeksältä. Saimmepa nukkua pari tuntia aiottua pidempään. Mulla ei ollut kyllä reilin alussa oikein hyvää tuuria noiden herätysten kanssa. :D

Päivä kului nähtävyyksiä kierrellen. Kävimme katsomassa muun muassa Brandenburger Tor:in, Siegesseule:n, Reichstag:n, unter den Linden -kadun, juutalaisten muistomerkin ja Alexanderplatz:n TV-tornineen. En ollut aiemmin haaveillut Saksaan pääsystä, joten maa yllätti minut positiivisesti. Berliinissä on tunnelmaa, varsinkin kesäisin, jota en ollut aikaisemmin kohdannut.


maanantai 8.7.2013
Lähdimme aamusta kohti rautatieasemaa ja sieltä junalla Stuttgartiin, joka on Berliiniä lähempänä Sveitsin rajaa. Kiertelimme kaupungilla ja valmistauduimme uuden maan valloittamiseen. Majoittauduimme ensimmäisen kerran neljän hengen dormissa, joskin tällä kertaa siellä nukkui vain yksi nainen meidän lisäksemme. Päätimme kokeilla seuraavallakin kerralla tällaista majoittautumistapaa. Taas yksi asia, mitä ennen reiliä kauhistelimme. Aamulla olisi lähtö kohti Sveitsiä!

Ensimmäiset päivät reilistä kuluivat kuin siivillä. Tuntuu, että vasta Saksassa pääsimme kunnolla reilitunnelmaan, Englannissa tulevat päivät jännittivät ehkä vielä liikaa. Melkeinpä joka päivä saimme kuitenkin todeta toisillemme, että: ''Onneksi lähdimme reilaamaan!''