lauantai 28. huhtikuuta 2018

PÄIVÄRETKELLÄ VIETNAMIN MUINAISESSA PÄÄKAUPUNGISSA

Aamulla matkaoppaamme yllätti meidät ja saapui hotellillemme kymmenen minuuttia etuajassa. Yleensä retket alkavat poikkeuksetta puolisen tuntia myöhässä, sillä aikataulut eivät ole kovin pitäviä Vietnamissa. Matkamme määränpäänä oli Vietnamin pääkaupunkina noin tuhat vuotta sitten toiminut Hoa Lu, joka sijaitsee Ninh Binhin provinssissa sadan kilometrin päässä Hanoista. Matkamme taittui kivasti minibussilla muiden turistien kanssa, ja matkaoppaamme osoittautui oikein mukavaksi. Hetken juteltuamme hän lupasi auttaa minua halutessani seuraavan majapaikkani löytämisessä, sillä minulla on jälleen muutto edessä isäni Suomeen paluun koittaessa. 

Matkatessamme kohti määränpäätämme pysähdyimme eräässä keskuksessa, jossa oli ruokailumahdollisuus sekä kauppa, josta pystyi ostamaan sekä ruokaa että erilaisia käsitöitä ja koruja. Matkaoppaamme kertoi, että Vietnamissa on useampia tällaisia keskuksia, ja niiden tarkoitus on auttaa vammaisina syntyneitä lapsia. Näissä keskuksissa heille opetetaan elämässä selviytymiseen tarvittavia taitoja. Vietnamin sodan aikana amerikkalaiset tiputtivat myrkkyjä sisältäviä pommeja Vietnamiin, ja tämä aiheutti sen, että monet lapset syntyivät joko kuolleina tai vammautuneina. 

Entiseen pääkaupunkiin saavuttuamme pääsimme tutustumaan kahteen kuninkaiden kunniaksi rakennettuun temppeliin. Temppeleitä ympäröivät vuoret ja joki, ja ilmassa oli suitsukkeiden tuoksu. 










Temppeleissä vierailun jälkeen oli vuorossa lounas, jonka syötyämme koitti pyöräretken aika. Pyöräilimme riisipeltojen vierustaa ja kävimme hautausmaalla. Oppaamme kertoi, että Vietnamissa on tapana haudata vainajat ensiksi tilapäiseen hautaan. Kolmen vuoden kuluttua hauta avataan, luut kerätään ja puhdistetaan, minkä jälkeen ne siirretään pysyvään hautaan. On tärkeää, että jokainen luu löytyy, sillä se vaikuttaa vainajan kykyyn suojella perhettään. 



Pyöräretken jälkeen lähdimme veneretkelle pitkin Tam Coc -jokea. Jokaiseen pieneen veneeseen mahtui kaksi ihmistä, ja venettä souti paikallinen nainen. Oli mukava istua veneen kyydissä auringon paistaessa kauniita maisemia katsellen.



Toivottavasti teillä on alkanut viikonloppu yhtä mukavissa merkeissä kuin meillä täällä! :) Minulla on nyt vielä seuraavat kolme päivää vapaata, sillä vietämme täällä maanantaina voiton päivää ja tiistaina kansainvälistä työn päivää. 

torstai 26. huhtikuuta 2018

IKÄÄNTYNEIDEN HOITO VIETNAMISSA

Vietnamissa vanhempi väestö tuntee hyvin kansanlääketieteen. Maaseudulla he turvautuvat usein ensin kansanparantajan tai kansanlääketiedettä käyttävän lääkärin apuun. Huomatessaan, että hoidosta ei ole apua, he hakeutuvat sairaalaan. Vietnamissa on sekä yksityisiä että julkisia sairaaloita. Kun ihmiselle tulee terveysongelmia, hän menee sairaalaan tai terveysasemalle. Vietnamissa ei ole olemassa omalääkärikäytäntöä, joten asiakas voi itse valita sairaalan tai terveysaseman, jonne menee. Sairaalajakson aikanakin vanhempi väestö usein käyttää kansanlääketieteellisiä keinoja hoitaessaan itseään. Kaupunkialueella nykyään monet uskovat kuitenkin jo moderniin lääketieteeseen.




Vanhainkoteja Vietnamissa on muutamia mutta ne ovat yksityisiä. Suurin osa näistä vanhainkodeista sijaitsee Hanoissa ja Ho Chi Minh -kaupungissa. Julkisia vanhainkoteja ei ole. Vietnamilaiseen kulttuuriin kuuluu se, että kolmesta neljään sukupolvea elää yhdessä samassa kodissa ja lapset huolehtivat vanhemmistaan. Sukulaiset ovatkin merkittävässä roolissa liittyen ikäihmisistä huolehtimiseen. He tarjoavat ruuan, päivittäiset aktiviteetit ja sosiaalisen elämän. Sukulaiset myös tuovat läheisensä sairaalaan tai klinikalle saamaan hoitoa.



Vietnamissa esiintyy erilaisia riskitrekijöitä, jotka vaikuttavat ikääntyneen terveyteen. Tällaisia riskitekijöitä ovat muun muassa matala koulutustaso, saastunut ympäristö, matala palkka, ikääntyneen lapsiin liittyvät asiat, palveluiden laatu ja sairaaloiden taso. Kun ikääntynyt kohtaa edellä mainittuja riskitekijöitä, hänellä on korkea riski aliravitsemukseen tai ylipainoon, matalaan fyysiseen aktiivisuuteen, kroonisiin tai akuutteihin sairauksiin, kaatumisiin, heikotukseen ja syöpään. Yleisimmät sairaudet Vietnamissa ikääntyneillä ovat diabetes, korkea verenpaine, sydänvika, Alzheimer, dementia, kihti, COPD, keuhkosairaudet ja syöpä.

Saattohoito hiljalleen yleistyy Vietnamissa. Julkisissa sairaaloissa on kuitenkin vasta muutama osasto, joissa saattohoitoa toteutetaan. Saattohoito on vielä hyvin uutta Vietnamissa ja ihmiset yhä haluavat, että läheinen kuolee kotonaan.
 



Vietnamissa pyritään kehittämään ikääntyneiden hoitoa. Ikääntyneiden määrä Vietnamissa lisääntyy ja heidän hoitamistaan varten pyritään lisäämään gerontologien, fysioterapeuttien, hoitajien ja sosiaalityöntekijöiden määrää, jotka ovat koulutettu nimenomaan ikääntyneiden hoitoon. Vanhainkoteja aletaan perustaa lisää, ja tulevaisuudessa olisi tarkoitus joka sairaalassa olla gerontologian osasto.

(Julkaisun kuvat Sam Son -kylästä, jonne teimme retken vaihtarikaverini kanssa eräänä viikonloppuna.)

torstai 12. huhtikuuta 2018

ILTATUNNELMAA HANOISSA

Hanoi. Kaupunki, jota olen saanut kutsua kodikseni nyt neljäkymmentä päivää. Ihmeellistä, kuinka nopeasti aika kuluukaan! Ei tunnu yhtään siltä, että olisin pian kuusi viikkoa asustellut täällä maailman toisella puolen. Paljon on mahtunut menneisiin viikkoihin, ja tulenkin kertomaan teille lisää elämästäni Hanoissa sekä suorittamistani harjoitteluista tulevien viikkojen aikana.

Eräänä perjantai-iltana kiertelin Hanoin vanhassa kaupungissa sekä keskustassa olevan järven ympäristössä nauttien Hanoin iltatunnelmasta. Viikonloppuisin iltatorit pystytetään ja kadut täyttyvät ihmisistä hämärtyvässä illassa. Kävin katsomassa kuuluisan vesinukketeatteriesityksen, söin kivassa ravintolassa ja nautin lämpimästä illasta. Alla kuvia kyseiseltä illalta :)

Hoan Kiem Lake, The Huc Bridge

Hoan Kiem Lake eli Lake of the Restored Sword


Liikenteen vilinää Hanoin kaduilla


Hoan Kiem Lake, Temple of the Jade Mountain

Mukavaa loppuviikkoa! Huomenna illalla lähden toisen suomalaisen vaihtarin kanssa vaeltamaan Sapaan. Odotankin innolla tulevia päiviä! Ensi viikolla saan myös isäni tänne vieraaksi, joten paljon kaikkea mukavaa tiedossa :)

maanantai 9. huhtikuuta 2018

RETKI PERFUME PAGODAAN

Päiväretki Perfume Pagodaan osoittautui nappivalinnaksi aikaisempia raskaamman harkkaviikon ja muutaman kuumeessa vietetyn päivän jälkeen. Nappasin heti itselleni uudesta harkkapaikasta jonkin pöpön mutta onneksi siitä kyseisen viikonlopun aikana toivuin ja enää pieni nuha meinaa menneestä muistuttaa. Noin viikko sitten sunnuntaina lähdin Hanoista matkaan ja sain päivän ajan nauttia ulkoilusta, nähdä Vietnamia lisää sekä tutustua buddhalaisuuteen.



Matka kohti Perfume Pagodaa taittui kauniissa maisemissa soutuveneen kyydillä.




Perfume Pagoda on buddhalaisuuteen liittyvä palvontapaikka. Alueella on useampia temppeleitä ja pyhäkköjä. Retken aikana pääsin tutustumaan alueelle ensimmäiseksi perustettuun pagodiin sekä kaikista tunnetuimpaan vuoren sisälle rakennettuun palvontapaikkaan. 









Yksi päivän kohokohdista oli köysihissin kyydissä matkaaminen.






Perfume Pagoda houkuttelee turistien lisäksi myös paikallisia. Tämän vuoksi ihmisiä olikin runsain määrin liikkeellä. Ihmisvilinästä huolimatta nautin päiväretkestä, ja varsinkin matkaan kuuluvasta veneosuudesta sekä köysihissillä matkustamisesta. Lisäksi vuoren sisällä olevan palvontapaikan näkeminen oli silmiä avaava kokemus. Olen aikaisemmin oikeastaan aina matkustellut maissa, joissa kristinusko on vallitseva uskonto, ja tämän vuoksi on ihmeellistä nähdä täällä Aasiassa kaikkea minulle uutta. Luultavasti tämä kokemus palvontapaikoissa vierailusta riittää kuitenkin minulle nyt Vietnamissa ollessani, sillä tuntuu hieman erikoiselta niissä vierailla ilman, että samaa uskontoa muiden kanssa jakaa. 

maanantai 2. huhtikuuta 2018

VIERAILULLA HOA LO -VANKILAMUSEOSSA

Muutama viikko sitten päätin viettää viikonlopun Hanoissa, sillä halusin tutustua paremmin kaupunkiin, joka tulisi useamman kuukauden ajan olemaan asuinpaikkakuntani. Päätin vuokrata Hanoin vanhasta kaupungista itselleni huoneen hotellista ja viikonlopun ajan seikkailla lomatunnelmissa Hanoissa. 

Viikonlopun aikana tutustuin Kirjallisuuden temppeliin, kävin Naisten museossa, vierailin kansainvälisessä seurakunnassa sekä vietin iltaa vaihtariporukalla toisen suomalaisen ja kahden ruotsalaisen vaihtarin kanssa. Vierailin myös Hoa Lo -vankilamuseossa, josta kerron nyt hieman enemmän.


Maison Centrale eli portti Hoa Lo -vankilaan. Myöhemmin paikka sai amerikkalaisten sotilaiden keskuudessa myös ironisen lempinimen ''Hanoi Hilton''.


Hoa Lo -vankilamuseo seisoo paikalla, jossa aikaisemmin sijaitsi suurempi Hoa Lo -vankila. Osa vankilasta kuitenkin purettiin uudempien rakennushankkeiden vuoksi ja nykyään vankilan vieressä kohoaakin 25 kerroksinen tornimainen rakennus. Vankilamuseossa aistii kuitenkin yhä sen tunnelman, mikä siellä ehkä joskus on vallinnut. Ranskan siirtomaavallan aikaan vietnamilaiset poliittiset vangit asuttivat sellejä ja myöhemmin amerikkalaiset sotilaat Vietnamin sodan aikana. 




Vietnamilaisten vankien elinoloja kuvailtiin epäinhimillisiksi. Pahimmillaan vankeja saattoi olla kolminkertainen määrä paikkoihin nähden. Vangit joutuivat nukkumaan lattialla toisissaan kiinni. Hygieniasta huolehtiminen oli hankalaa eikä tarjottava ruoka kovinkaan kelvollista. Vankien julmasta kohtelusta muistuttaa myös nähtävillä oleva giljotiini. 




Amerikkalaisten vankien elinoloja kuvataan hyvin eri tavoin kuin vietnamilaisten vankien. Saapuessani huoneeseen, jossa kerrotaan amerikkalaisten sotilaiden elämästä Hanoi Hiltonissa aloin pohtia, voiko kaikki kerrottu pitää paikkansa. Onko mahdollista, että amerikkalaisia kohdeltiin niin hyvin sen jälkeen, mitä vietnamilaiset olivat samassa vankilassa joutuneet kokemaan. Kuvien ja kertomusten mukaan vankien elämä oli aika siedettävää. Heille tarjottava ruoka oli hyvää, heillä oli erilaisia aktiviteetteja sekä myös joulua vankilassa juhlittiin. Vankilamuseossa onkin mielestäni aika vahvasti läsnä propaganda ja ihmisten ajatuksiin vaikuttaminen. 


Vierailu Hoa Lu -vankilamuseossa oli mielenkiintoinen kokemus. Opin lisää Vietnamin historiasta mutta myös siitä, ettei aina kaikkea näkemäänsä ja lukemaansa voi suoraan uskoa todeksi. Uskon, että elämä vankilassa on ollut karua sekä vietnamilaisilla että amerikkalaisilla sotilailla. Vankilan seinät muistuttavat monista surullisista ihmiskohtaloista mutta kertovat myös saavutetusta rauhasta sodan jälkeen.