tiistai 5. kesäkuuta 2018

HARJOITTELUSSA ENSIAVUSSA JA MYRKYTYSKESKUKSESSA

Neljännen viikon alkaessa Hanoissa siirryin suorittamaan harjoitteluani Bach Mai –sairaalan ensiapuosastolle. Aikaisemmin olin harjoittelussa yliopistollisen sairaalan yleiskirurgian osastolla ja siirtyminen toiseen sairaalaan mahdollisti julkisen puolen näkemisen. Loppuajan harjoittelustani vietinkin Bach Mai –sairaalan ensiapuosastolla ja myrkytyskeskuksessa liittyen vastaanotto- ja polikliinisen hoitotyön harjoitteluun kotikorkeakoulussani sekä Hanoissa käymäni yliopiston intensiivisen ja kriittisen hoitotyön kurssiin. Lisäksi keskityin ikäihmisten hoitoon Vietnamissa.

















Luennolla sairaalalla // Ensiavussa ottamassa potilasta vastaan

Ensiapuosastolla vietin harjoittelussa kuukauden. Kuukauden aikana sairaalalla vietettiin sekä aamut että iltapäivät, sillä myös luennot olivat sairaalalla. Käytännössä iltapäivän tunnit eivät aina toteutuneet mutta huolehdin parhaani mukaan siitä, että Suomeen vaaditut harjoittelutunnit tulevat täyteen. Minulla ei ollut harjoittelussa omaa ohjaajaa, vaan oppilaiden tehtävänä oli huolehtia vaihto-opiskelijoista vaihdon aikana sekä harjoitteluissa että luennoilla. Minun onnekseni oppilaat olivat mitä ihanimpia ja muutamien kanssa muodostui ystävyyssuhde, joka varmasti säilyy pitkään. Ensiapuosastolla myös monet lääkärit puhuivat englantia, ja he opettivat minulle paljon Vietnamin ensiapujärjestelmästä, erilaisista ensiaputilanteista ja erilaisista sairauksista sekä niiden diagnosoinnista ja hoidosta. Ensiapuosasto on erikoistunut hoitamaan sisätauteihin liittyviä ensiaputilanteita. Esimerkiksi onnettomuuksien uhrit ohjataan eri ensiapuun. Harjoittelussa ollessani näin paljon sisäelimiin, kuten munuaisiin, maksaan ja sydämeen liittyviä ensiaputilanteita, verenkiertoon liittyviä häiriöitä sekä diabetekseen liittyviä tilanteita. Elvytystilanteita oli päivittäin, mikä teki harjoittelun raskaammaksi itselle. Ensiapuosastolla oli kiireinen ilmapiiri, sillä potilaat vaihtuivat nopeaan tahtiin. Erilaiset hoitotoimenpiteet tuli tehdä nopeasti. Vietnamissa käytettävät välineet ovat hyvin erilaisia kuin Suomessa mutta harjoittelemalla ja rohkeasti tekemällä pääsi hiljalleen vauhtiin. Ensimmäinen harjoitteluviikkoni oli lähinnä havainnointia mutta tämän jälkeen pääsin ottamaan itse potilailta sydänsähkökäyriä, laskimoverinäytteitä, verikaasuanalyysiä varten näytteitä laskimosta sekä tutustuin moniin erilaisiin monitoreihin. 

Viimeiset harjoitteluviikkoni vietin ensiapuosaston yläkerrassa myrkytyskeskuksessa. Myrkytyskeskukseen suurin osa potilaista tuli käärmeenpureman, alkoholimyrkytyksen, huumeiden ja lääkkeiden käytön tai ruokamyrkytyksen vuoksi. Muistan ensimmäisen kerran osastolle mennessäni hetken, kun näin suuren lasikaapin täynnä käärmeitä erilaisissa pulloissa ja purkeissa. Tästä tiesin, että harjoittelu tulee olemaan mielenkiintoinen. Tykkäsin olla paljon harjoittelussa myrkytyskeskuksessa, sillä pääsin tekemään siellä monia asioita ja näkemään minulle uusia tilanteita. Tietenkin toisinaan oli rankkaa nähdä ja hoitaa itsemurhaa yrittäneitä potilaita sekä hengityskoneessa olevia potilaita. Myrkytyskeskuksessa juuri kukaan henkilökunnan jäsenistä ei puhunut englantia mutta he kohtelivat minua kuitenkin kivasti. Kärsivällisyyttä vaati istua luennoilla, jotka olivat melkeinpä aina sairaalalla vietnamiksi. Myrkytyskeskuksessa opin tarkkailemaan potilaan vitaalielintoimintoja. Sain harjoitusta verenpaineen ja pulssin mittaamisesta manuaalisesti, mittasin lämpöä, tarkkailin happisaturaatiota ja tarkkailin potilaiden tajunnantasoa. Pääsin ottamaan verikokeita, kanyloimaan, olen antanut lääkkeitä sekä suonensisäisesti että pistänyt lihakseen, olen toteuttanut ravitsemushoitoa nenämahaletkun kautta, olen nähnyt verensiirtoja ja kuinka veriryhmän määritys tapahtuu sekä monia muita asioita. 


















Kärryt, jotka otettiin mukaan potilaan sängyn luo toimenpidettä tehtäessä // Intubointivälineet // EKG-laite // Veriryhmän määritystä

Edellä mainittujen asioiden lisäksi harjoitteluissa ollessani olen oppinut ymmärtämään perheen merkityksen potilaille. Sairaalassa omaisilla on nimittäin suuri vastuu potilaiden hoidosta. Tämän lisäksi tiedän nyt keskeiset syyt, miksi potilaat hakeutuvat ensiapuun tai myrkytyskeskukseen. Olen alkanut myös ymmärtää, millaiset asiat vaikuttavat ihmisten terveyteen täällä Vietnamissa. Lisäksi olen oppinut potilaiden ohjaamisesta ja nimenomaan siitä, miten se tapahtuu Vietnamissa. Olen myös  oppinut olemaan vuorovaikutuksessa potilaiden ja heidän omaistensa kanssaan siitä huolimatta, ettei yhteistä kieltä ole. 

Nyt harjoitteluiden ollessa ohi olen erittäin kiitollinen tästä mahdollisuudesta suorittaa osa opinnoistani Vietnamissa. Harjoittelut ja aika Vietnamissa antoivat ja opettivat minulle todella paljon. Vaikka vaihtoaikani on päättymäisillään, tulee täällä kokemani asiat säilymään muistoissani loppuelämäni ajan.