KYSYTTÄVÄÄ REILISTÄ?

Kesäkuun ensimmäinen päivä on täällä ja monet reilaajat alkavat jo pakkailla rinkkojaan tulevaa reissua varten. Viime aikoina reiliaiheiset postaukset ovat kiinnostaneet täällä blogissani vierailijoita ja muutamia kysymyksiäkin on tullut reiliin liittyen. Nyt teillä on mahdollisuus kysyä mitä tahansa reilaamisesta ja kysymysten määrästä riippuen tulen vastailemaan niihin kommenttiboksissa tai teen vastauksista yhden erillisen postauksen. Paljon tietoa löytyy jo aikaisemmista jutuistani täältä mutta paljon on varmasti vielä sellaisiakin asioita, joita en ole huomannut kertoa. Toivottavasti tulisi paljon kysymyksiä niin pääsen kans osalliseksi reilifiiliksestä!

VINKKEJÄ REILIBUDJETIN SUUNNITTELUUN

Nyt alkaa talvi olla siinä vaiheessa, että tulevan kesän suunnittelu on hiljalleen ajankohtaista. Itse ainakin olen alannut jo miettiä, että haluaisinko viettää kesän ulkomailla vai kotosuomessa töitä tehden. Yleensä en juurikaan suunnittele etukäteen kesälle ohjelmaa perinteisten kyläilyjen ja tapahtumien lisäksi, sillä on ihanaa vain nauttia kiireettömistä päivistä ja tehdä kaikkea kivaa tuosta vain, mutta jos lähtee interreilaamaan, kesää täytyy suunnitella vähän tarkemmin, sillä Eurooppaa kiertäessä vierähtää yhtäkkiä viikko jos toinenkin. Minua houkuttelisi suunnattomasti lähteä taas reilaamaan ja täällä blogissani tuleekin varmasti näkymään muutama reiliaiheinen postaus kevään aikana. Yritän koota teille sellaisia vinkkejä, joista itselleni olisi ollut hyötyä ennen viime reilille lähtöäni ja siellä ollessani. Meillä oli Mirjan kanssa tosi mahtava matka ja haluan jakaa siellä syntyneitä oivalluksia kanssanne! Ensimmäiseksi muutama vinkki budjetin suunnitteluun, tämä aihe ainakin itseäni kiinnosti kovasti ennen reilille lähtöäni.

• 
  
• 
  
• 
  

• 
  

Mieti, kuinka paljon tulet matkustelemaan junalla. On olemassa erilaisia interrail-kortteja, joista toisilla voi matkustaa vapaasti koko voimassaoloajan ja toisissa korteissa on taas rajattu määrä matkustuspäiviä. Esimerkiksi 22 päivän kortteja on kahdenlaisia, toisella voi matkustaa rajattomasti kyseisen kolmen viikon aikana ja toinen vaihtoehto rajoittaa junalla liikkumisen kymmeneen vapaavalintaiseen päivään. Kannattaa miettiä, riittäisikö halvempi kortti, jossa on rajoitetut matkustuspäivät.

Mieti, monessako maassa haluaisit käydä. Interrail Global Pass tulee tarpeeseen silloin, kun haluaa käydä monessa eri maassa. Tämän lisäksi on kuitenkin olemassa Interrail One Country Pass, jos haluaa kierrellä vain yhdessä maassa. Toki One Country pass -kortin voi ostaa useampaankin maahan ja joskus se voi tulla kannattavammaksi, kuin kaikki maat kattavan kortin ostaminen.

Hyödynnä halpalentoyhtiöitä. Matka alkaa helposti lentämällä johonkin reilimaahan ja jatkamalla sieltä sitten junalla eteenpäin. Yleensä tässä helmi-maaliskuussa löytää vielä hyvin halpoja lentoja eri puolille Eurooppaa ja parhaimmassa tapauksessa reilin pystyy niin aloittamaan kuin lopettamaankin muutaman kympin lennolla. Sen lisäksi, että lentäminen on helppo keino päästä pois Suomesta ja takaisin niin se voi antaa muutaman kallisarvoisen matkapäivän lisää. Reilikortin voi laittaa alkamaan vasta muutaman päivän kuluttua, kun lähtee pois kaupungista, jonne on lentänyt ja saapua sen viimeisenä voimassaolopäivänä kaupunkiin, josta tulee lentämään kotiin ja lomailla vielä hetkisen ennen lennon lähtöä. Kannattaa tutkailla, miten lentäminen vaikuttaisi budjettiin.

Varausmaksut ja lisämaksut junissa. Vaikka käytössä on interrail-kortti, se ei tarkoita, että matkustaminen junilla olisi aina ilmaista. On olemassa erilaisia paikkavarausmaksuja, jotka joillakin reiteillä ovat pakollisia sekä erilaisia lisämaksuja voi joutua pulittamaan yöjunia ja nopeampia junayhteyksiä käyttäessä. Maksut vaihtelevat muutamista euroista useampiin kymppeihin.

Maiden hintataso. Hintataso eri reilimaiden välillä vaihtelee paljonkin. Halvimmilla pääsee reilatessa Itä-Euroopassa ja kalleinta taitaapi olla Pohjois- ja Länsi-Euroopassa. Pienemmällä budjetilla reissatessa kannattaa siis suunnata itää kohden, sillä siellä hostellit ovat halvempia ja junissa ei juurikaan ole lisämaksuja.

Reissun ajankohta. Interrail-passeja voi saada halvemmalla, kun matkustaa talvella, alkukeväästä tai loppusyksystä kesän sijaan. Kesäsesongin ulkopuolella myös hostelleissa on paremmin tilaa ja niiden hinnat saattavat olla alhaisempia.

Nähtävyydet. Erilaisiin sisäänpääsymaksuihin saa kulumaan yllättävän paljon rahaa. Kannattaa miettiä, mitkä maksulliset nähtävyydet, museot ja tapahtumat todella kiinnostavat ja käydä vain niissä. Onneksi moniin paikkoihin pääsee kuitenkin ilmaiseksi.

Ruokailu. Rahaa säästyy paljon, kun ostaa ruokavärkkejä kaupasta ja tekee ruokaa hostellien asiakkaille tarkoitetuissa keittiöissä tai viettää kesäauringossa piknik-hetkeä kaupasta ostetuin eväin. Ravintoloissa ei kannata käydä juurikaan, jos rahankulua halua välttää.

Kotimaassa matkustaminen reilille lähdettäessä. Jotta satamaan tai lentokentälle pääsee, on tietenkin jo Suomessakin matkustettava jollakin tavalla. Interrail-kortti ei kuitenkaan käy kotimaassa mutta sillä saa kuitenkin alennusta viisikymmentä prosenttia aikuisen lipun hinnasta interrailiin liittyvästä matkasta maan rajalle tai lentokentälle.

Paikallisliikenne. Metron, bussien, raitiovaunujen jne. käyttäminen maksaa erikseen kaupungeissa, joihin saavut. Reilin aikana näihin lippuihin tulee varmasti kulumaan rahaa aika paljonkin. Onneksi monissa paikoissa nähtävyyksien katselu onnistuu ihan jalkaisinkin ja toisaalta julkisen liikenteen liput eivät ole kovin kalliita. Yksittäisten lippujen sijaan erilaiset kymmenen kerran liput tai päiväkortit tulevat usein kannattavimmiksi.

Majoitus. Nukkumisen ja lepäämisen kohdalla kannattaa miettiä, kuinka paljon on valmis tinkimään mukavuudesta ja turvallisuudesta. Hotellit ovat kalleimpia mutta joissakin paikoissa hotellihuoneen voi saada samaan hintaan kuin paljon huonompitasoisen hostellihuoneen. Toisaalta taas joidenkin hostellihuoneiden korkea taso voi yllättää. Halvimmalla yleisesti ottaen kuitenkin pääsee majoittuessa hostellien dormi-huoneisiin, joissa kanssasi on muitakin reissaajia tai nukkumalla leirintäalueella tai sohvasurffaamalla. Myös monilla rautatieasemilla pystyy nukkumaan, jos haluaa jännitystä elämään.

Tavarasäilytys. Monilla rautatieasemilla on mahdollista jättää rinkka säilytykseen siksi aikaa, kun itse kiertelee nähtävyyksiä. Kannattaa varata muutama kolikko taskun varalle tätä varten.

Shoppailu, postikortit, matkamuistot. Ostoksia varten voi varata hieman rahaa. Suurinta shoppailuvimmaa hillitsee varmasti tieto siitä, että kaiken ostamansa joutuu kantamaan rinkassa mukana mutta varmasti silti jotain tarttuu mukaan matkan varrelta. Kannattaakin melkeinpä lähteä rinkka puoliksi tyhjänä matkaan.

Tietokoneen käyttö. Monissa majapaikoissa ja kahviloissa internetin käyttö onnistuu maksutta mutta toisissa paikoissa taas netin ja tietokoneen käytöstä peritään käyttömaksua. Omaa puhelimen nettiyhteyttä ei kuitenkaan kannata jättää päälle, ettei kotona odota kauhea lasku.

Taksin käyttö. Eteen voi tulla tilanne, jolloin on pakko käyttää taksia. Juna ei saavukaan perille sinne, minne luulit, viimeinen bussi menee nenän edestä ja hostellille on kymmenen kilometrin matka, olet yksin yöllä perillä rautatieasemalla ja on turvallisinta ottaa taksi kohti majapaikkaa. Muutama kymppi kannattaa varata taksirahaa.

Yllättävät menot. Huolellisellakaan suunnittelulla ei pysty varautumaan kaikkiin menoihin. Reissussa voi sairastua tai tulla ryöstetyksi ja ylimääräistä rahaa kannattaa olla jossain jemmassa varmuuden vuoksi.

Minun ja Mirjan kesän 2013 interrailista voi lukea lisää täältä. Vastailen mielelläni reiliin liittyviin kysymyksiin ja otan myös itse mielelläni vinkkejä vastaan!

INTERRAIL: PUOLA

Viimeistä reilimaata viedään! Olen näitä reilipostauksia tehdessäni vähän kuin elänyt reilini uudestaan ja nyt taas olisi kova into päästä taas reissaamaan. Tänä kesänä se ei vielä ollut mahdollista, mutta kovasti yritän päästä matkalle taas kesällä 2015. Suunnittelimme Mirjan kanssa uuden, tulevan reilireittimme yhdellä junamatkalla jo reilimme aikana ja se olisi tarkoitus vielä toteuttaa. Kummasti vaan nälkä kasvaa syödessä, sillä uusia suunnitelmia tulee koko ajan lisää ja lisää. Seuraavista linkeistä voit fiilistellä kanssani matkaani: Interrail: Englanti ja Saksa, Interrail: Sveitsi, Interrail: Italia, Interrail: Kroatia, Interrail: Slovenia ja Itävalta, Interrail: Tsekki, jos et sitä vielä ole tehnyt ja nyt palataan Puolan pariin!

maanantai 22.7.2013

Aamulla heräsimme puoli yhdeksän maissa ja valmistauduimme tulevaan päivään. Söimme hintaan sisältyvän aamiaisen hostellilla ja varasimme liput Auschwitzin kierrokselle. Kävimme vielä lähellä olevassa osotoskeskuksessa syömässä ja palasimme hostellin eteen odottamaan oppaan saapumista ja lähdimme bussilla kohti Oświęcimin kaupaunkia.

''Lähes koko päivä meillä kului Auschwitzissa. Kävimme Auschwitzissa (pääleiri) sekä Auschwitz-Birkeneussa (varsinainen tuhoamisleiri). Oli tosi koskettavaa kävellä portista sisälle keskitysleiriin ja kulkea piikkilankojen ympäröivillä alueilla ja kaduilla, joiden varsilla oli tarkkailukoppeja. Kävimme sisällä rakennuksissa, joissa ihmisiä oli pidetty. Näimme myös junanvaunun, jossa heitä oli kuljetettu useita päiviä. Kävelimme myös kaasukammiossa (krematorio I). Tuntui tavallaan tosi pahalta olla siä. Kaasukammioon mennessä ihmiset luulivat menevänsä suihkuun, mutta sisälle päästyä he tajusivat, että eivät todellakaan ole missään suihkutilassa. Oli järkyttävää nähdä se naisten hiuksien määrä, mitkä heiltä oli leikattu pois. Natsit kehittivät kaasun, jota pystyi hallitsemaan hyvin. Oli järkyttävää nähdä paikat, joissa naiset olivat joutuneet nukkumaan Birkenaussa. Lääkärin kaksoskokeet. Nyt vasta tajuaa koko kauheuden.'' - Reilipäiväkirjastani.

Palasimme matkalta ja kävimme syömässä kotiruokaa. Se maittoi kyllä pitkästä aikaa. Mieleeni on jäänyt, kuinka eräät lapset siellä kerjäsivät rahaa ruokaan. Osa ruokailijoista antoi ja osa ei. Meidän sydämet olivat heltyneet päivän rankan annin vuoksi ja me annoimme kolikoita lapsille, mitä me niillä muutenkaan olisimme enää paljoa tehneet, sillä reili läheni loppuaan. Katsoimme mihin eräs lapsi menee rahan kanssa ja niin lapsukainen haki itselleen hampurilaisen. Yleisesti en kannata rahan antamista lapsikerjäläisille, koska usein lapsi kerää rahaa jollekin toiselle.

Hostellille palattuamme huomasimme, että huoneessamme nukkui joku vanha mies. Mies haisi, lauleli, urahteli ja kuorsasi. Emme olleet aivan varmoja, että nukkuuko mies oikeasti vai onko hän hereillä. Mies näytti aivan joltain kauheelta kodittomalta juopolta. Lähdimme nopeasti huoneestamme pois yleisiin tiloihin ja mietimme, että mitä tekisimme. Lopulta menimme uudestaan katsomaan huoneeseemme tilannetta, sillä meidän piti tietenkin päästä nukkumaan. Huoneessa ollessamme mies kuorsasi, mutta meille tuli sellainen olo, että hän on kyllä hereillä ja päätimme lähteä äkkiä pois huoneesta valittamaan miehestä. Ei siä pystynyt edes olemaan sen hajun vuoksi. Juuri kun olimme astumassa pois huoneestamme, mies huusi ja heilautti kättään niin, että osui melkein meihin. Me tietenkin säikähdettiin ja pamautettiin ovi kiinni takanamme. Kaikki yleisissä tiloissa olevista henkilöistä huomasivat tilanteen ja kaikki olivat hetken aivan hiljaa - ja sitten alkoi nauru raikumaan. Loppujen lopuksi mies häädettiin pois hostellista, sillä toiset huoneessamme olijat olivat jo ehtineet valittaa siitä. Loppu hyvin kaikki hyvin.

tiistai 23.7.2013

Tiistaina aamulla lähdimme junalla kohti Gdanskia, josta keskiviikkona lähtisi lento kohti Suomea. Istuimme junassa yhtäjaksoisesti pisimmän matkan kuin koko reilin aikana ennemmin. Toki matka kulki oikeastaan koko Puolan läpi. Juna oli onneksi uudenaikaisempi kuin se, millä tulimme Krakówaan. Junamatkamme kului kuuden hengen kopissa. Alkumatkasta siellä oli äiti lapsiensa kanssa meidän lisäksemme, mutta suurimman osaa matkasta saimme matkustaa siellä kahdestaan. Kävimme syvällisiä keskusteluja Mirjan kanssa eilisen Auschwitzin matkamme tiimoilta. Täytyy sanoa, että siellä käynti jättää jollain tapaa elinikäiset jäljet.

Saavuimme Gdanskiin ja etsimme etukäteen varaamamme hostellin. Jätettyämme tavarat kävimme kaupassa. Meidän lisäksemme ostoksilla oli muitakin suomalaisia. Me varoimme puhumasta suomea heidän lähellään ja naureskelimme mielessämme heidän jutuilleen, kun he eivät tietenkään tienneet, että joku muukin voi heitä ymmärtää. Lisää vaiukutteita kotimaastamme tuli vastaan, kun menimme syömään. Siellä oli ruokalistalla ''Suomipitsaa''.  Me emme Mirjan kanssa siitä kyllä innostuneet: lihapullaa pitsassa?

Illalla suunnittelimme, kuinka pääsemme lentokentälle. Taksi oli oikeastaan ainoa järkevä vaihtoehto, sillä meidän piti olla kuitenkin aika aikaisin kentällä. Hostellin virkailija oli tosi ystävällinen ja soitti meille taksin aamua varten valmiiksi.

keskiviikko 24.7.2013

Reilimme viimeinen päivä. Aamulla heräsimme aikaisin ja pakkailimme vielä viimeisiä tavaroitamme. Suurimman osan olimme pakanneet jo valmiiksi tiistai-illalla, mutta viimeinen silaus lentoa varten piti vielä tehdä. Taksi tuli ajallaan pihalle ja matka kohti lentokenttää alkoi. Taksikuski ajoi tosi lujaa ja olimme hyvissä ajoin perillä lentokentällä.

Lentokentällä söimme puolalaista jätskiä ja odottelimme, että check-in aukeaa. Fiilikset olivat tosi haikeat vaikka olikin ihan kiva päästä kotiin. Lentomme oli ohi nopeasti ja pian olimmekin Turussa ja Suomen maankamaralla. Hyppäsimme yhtäaikaa lentokoneesta laskeutuvilta portailta maahan. Saimme rinkkamme tosi nopeasti takaisin ja lähdimme linkalla kohti rautatieasemaa. Oli hauska kulkea rinkka selässä kotimaassa. Kävimme syömässä, ostimme junaliput Suomeen ja pian olimmekin Seinäjoella, josta Mirjan äiti haki meidät. Seinäjoelle päästyämme meillä oli koko ajan sellainen fiilis, että juostaanko takaisin junaan ja lähdetään jonnekin kiertelemään. Tämä kertoo mielestäni siitä, että reili oli tosi onnistinut!

Sitten astuin omaan kotiin ja pääsin omaan sänkyyn nukkumaan pitkästä aikaa. Oli tosi epätodellinen olo, olenko oikeasti kotona. Tiedän kuitenkin, että vielä joskus lähden uudestaan reilaamaan, ehkä aika piankin!

INTERRAIL: TSEKKI

Interrail-kertomussarja lähenee loppuaan, sillä Tsekki oli toiseksi viimeinen maa, jossa me kävimme. En anna haikeuden kuitenkaan vielä täyttää mieltäni vaan muistelen seuraavaksi mukavia päiviämme reilikaverini Mirjan kanssa Prahassa. Tsekkiä edeltävistä maista voitte lukea klikkaamalla seuraavia linkkejä: Interrail: Englanti ja Saksa, Interrail: Sveitsi, Interrail: Italia, Interrail: Kroatia ja Interrail: Slovenia ja Itävalta!

perjantai 19.7.2013

Saavuimme torstaina illalla Prahaan ja menimme varaamaamme hostelliin. Ilta kului miettien, mitkä sängyt ovat vapaita, aulassa istuskellen ja pyykkiä pesten. Meidän huoneemme näytti kyllä todella hienolta, kun minun ja Mirjan vaatteita oli kuivumassa ympäriinsä ja lisäksi vielä yksi australialainen poika oli levittänyt kaikki tavaransa ympäri huonetta.

Aamupalan, päiväkirjan kirjoittelun ja itsemme laittamisen jälkeen lähdimme kiertelemään nähtävyyksiä. Ostimme koko päivän voimassa olevan metrokortin ja hankimme myös kartan, johon oli merkattu kaikki nähtävyydet, avuksi. Prahassa on todella paljon nähtävyyksiä! Vanhoja ja hienoja kirkkoja, rakennuksia ja linnoja. Siellä riittäisi monelle päivälle kierrettävää!

Nähtävyyksiä kierrellessä tulee nälkä ja me menimme syömään noutopöydästä kiinalaiseen ravintolaan. Ruoka oli paljon tulisempaa kuin Suomessa! Minkähänlaista se aito ja oikea ruoka on Kiinassa, jos se vaihtelee näin paljon maasta toiseen. Myöhemmin piti vielä käydä Starbuckissa Strawberries and Creme Frappuccinolla. Tuli aivan Englannin reissut mieleen.

Kiertelimme illasta vielä vähän kaupoilla, mutta paremmin shoppailemaan oli tarkoitus mennä vasta lauantaina. Palattuamme hostellillemme hyödynsimme ilmaista nettiyhteyttä ja etsimme ostoskeskuksia netistä. Reilillä todellakin kannattaa olla mukana joku kännykkä tai muu laite, millä pääsee nettiin.

Lähdimme vielä hostellilta istuskelemaan lähellä olevalle penkille syömään iltapalavoileipiämme. Sää oli jo hieman syksyinen ja tajusimme, että kesä on kovaa vauhtia kulumassa ja pian on jo syksy. Loppuillan vietimme hostellin aulassa ja toiset suomalaiset reilaajat huomasivat, että mekin olemme Suomesta. Oli outoa jutella suomeksi yhtäkkiä outojen ihmisten kanssa ja englanniksi meinasi väkisinkin sanoa jotain. Oli ihan hauskaa törmätä muihin suomalaisiin reilaajiin! Jännä kuitenkin, että näimme suomalaisia reilaajia vasta näin reissun lopussa. Toki meitä vastaan oli tullut jo ennemmin joitakin suomalaisia lomailijoita.

lauantai 20.7.2013

Aamulla lähdimme taas kohti metroasemaa. Ostimme siellä olevasta kaupasta aamupalaa ja syötyämme lähdimme metrolla kohti ostoskeskusta. Koko päivä kuluikin oikeastaan shoppaillen. Kävimme vain välillä syömässä Burger Kingissä ja vaihdoimme ostoskeskusta. Illalla istuskelimme vielä hostellin aulassa ja juttelimme.

sunnuntai 21.7.2013

Aamulla heräsimme puoli kahdeksalta ja valmistauduimme lähtöön pakkailemalla rinkkojamme. Lähdimme rautatieasemalle ja Mirja vielä kävi muutamassa kaupassa ostoksilla. Sitten juna lähtikin kohti Katowicea. Siellä vaihdoimme Krakówaan menevään junaan. Kyseinen juna oli aivan eri tasoa, mihin olimme ennemmin tottuneet. Se oli tosi vanha ja siellä oli aivan hirveän kuuma ja epämukavat penkit. Kanssamatkustajat olivat kuitenkin tosi mukavia. Ensimmäistä kertaa meitä autettiin nostamaan rinkat vaunussa ylähyllylle ja ystävällisesti näytettiin vapaita paikkoja. Kaikki tämä tapahtui ilman yhteistä kieltä.

Junamatkan jälkeen saavuimme järkyttävän nälkäisinä hostellille. Meidän edellä vastaanottoon jonotti vielä iso ryhmä ja kesti kauan ennen kuin hostellin virkailija palveli meitä. Kaiken lisäksi toisella pedeistä oli taas maannut joku! Onneksi virkailija vaihtoi siihen heti puhtaat petivaatteet. Huoneen saatuamme menimme nopeasti syömään ja täytyy sanoa, että valitsemani pitsa voitti Italiassa maistamani. Pitsassani oli kanaa, salaattia, tomaattia, tsatsiki- ja jogurttikastiketta.

Samassa ruokapaikassa kanssamme oli kolmen amerikkalaisnuorukaisen porukka. Sama porukka hengaili sitten hostellimme oven edessä ja he olivat vähän huppelissa. He tietenkin tajusivat, että me olimme samassa ruokapaikassa heidän kanssaan ja näin ''me olimme melkein syömässä yhdessä'' heidän sanojensa mukaan. Vielä seuraavana päivänä törmäsime heihin ostoskeskuksessa ja he tunnistivat meidät jo kaukaa. Kaikenlaisiin ihmisiin siellä reilillä törmäsikin ja on hauska muistella kaikkia sattumuksia jälkikäteen. Harmi, kun ei tullut kirjoitettua muistiin tarkempia yhteystietoja kenestäkään.