MAI CHAUN VUORILLA

Auringonsäteet valaisivat sunnuntaiaamuna huoneemme ja jostain alhaalta kantautui aamupalan valmistamisen ääniä. Oli ihana herätä hyvin nukutun yön jälkeen uuteen päivään. Aloitimme aamumme aamupalalla. Tarjolla oli hedelmiä, paahtoleipää, munakasta, lättyjä, leivonnaisia ja erilaisia juomia. Nautittuamme rauhassa aamupalan lähdimme retkelle paikallisen oppaan kanssa. Suuntasimme Mai Chaun laaksoa ympäröiville vuorille tutustumaan paikallisten heimojen elämään.

Matkamme ensimmäiset viisitoista minuuttia taitoimme pyörillä. Oli tosi mukava ajella mummiskalla auringon paistaessa kauniiden maisemien ympäröimänä. Innostuin retken aikana pyöräilystä ja aion jatkossakin ulkomailla osallistua pyöräretkille tai vaihtoehtoisesti vuokrata pyörän ja lähteä itsenäisesti tutkimaan paikkoja. Hieman vaikeuksia tuotti aluksi muistaa, ettei pyörässä ollut jalkajarruja ollenkaan. Lisähaastetta ajamiseen toi se, että opas pysähteli aivan yhtäkkiä :D 

Nopeasti ja hyvän tunnelman vallitessa pääsimme kuitenkin perille ensimmäiseen määränpäähämme. Pysähdyimme erääseen paikalliseen taloon teelle. Oli kiva kokemus nauttia teekupponen paikallisen asukkaan seurassa. Kupit näyttivät siltä, ettei niitä oltu pesty hetkeen mutta tee oli oikein hyvää. Jätimme pyörämme miehen pihaan ja lähdimme kapuamaan mutkittelevia teitä ja vuoripolkuja kävellen. 

Maisemat reittimme varrella olivat sanoinkuvaamattoman kauniita. Kuljimme pitkin vuoripolkuja ja riisipeltojen vierustoja reiteillä, jotka kulkivat vuorilla olevien kylien välillä. Seurueeseemme kuului minun ja toisen suomalaisen vaihtarin lisäksi myös eräs yli seitsemänkymmentävuotias Israelista kotoisin oleva mies. Oli aivan uskomatonta, kuinka hän jaksoi lauleskellen kulkea matkan meidän mukanamme.

Viikonloppu Mai Chaulla oli todella mieleenpainuva kokemus. Ensimmäistä kertaa elämässäni näin riisipeltoja muualtakin kuin televisiosta tai auton ikkunasta. Oli mielenkiintoista tutustua alueen heimoihin ja heidän tapoihinsa sekä päästä kosketuksiin paikallisten ihmisten kanssa. Nautin todella luonnon rauhassa olemisesta ja auringosta. Mai Chau oli erittäin onnistunut valinta ensimmäiseksi viikonloppureissuksi. Seuraavia reissuja odotellessa!

MAI CHAUN KYLÄSSÄ

Hanoin sieltä täältä suhahtelevat skootterit ja kaupungin vilinä vaihtuivat luonnon rauhaan viime viikonloppuna, kun lähdin yhdessä toisen suomalaisen vaihtarin kanssa Mai Chaun kylään. Varasimme retken Hanoin vanhassa kaupungissa sijaitsevasta Green Viet Travel -matkatoimistosta, ja saimme erittäin hyvää palvelua siellä. Kannattaakin painaa tämä paikka mieleen, jos Hanoin lähettyvillä haluaa retkeillä! Mai Chaun kylä sijaitsee noin 150 kilometrin päässä Hanoista ja se on idyllisessä vuorien ympäröivässä laaksossa. Matkan taitoimme tila-autolla yhdessä neljän muun turistin kanssa. 

Saavuimme perille Mai Chaun kylään kahdentoista aikoihin päivällä. Matkan varrella olimme pysähtyneet muutaman kerran jaloittelemaan ja syömään pientä purtavaa. Teiden kunto Vietnamissa vaihtelee, minkä lisäksi jännitystä matkantekoon luo ajokulttuuri. Näyttää siltä, että etuajo-oikeus on sillä, joka toitottaa torvea koviten sekä mahtuu jostain välistä ensimmäisenä puikkelehtimaan. Liikenteen lisäksi mieleeni matkan varrelta painui kaksi asiaa. Toinen pysähdyspaikkamme oli omalla tavallaan hyvin tunnelmallinen ja kivan näköinen. Pysähdyimme vuoristotien varrella olevalle levähdyspaikalle, jolle paikalliset olivat rakentaneet ruokapaikkoja ja niiden takaa avautui sanoinkuvaamattoman hieno maisema alas laaksoon. Oli mukava viettää siinä hetkinen. Toinen mieleeni painunut asia ei ole yhtä kaunis, sillä näin kokonaisia grillattuja koiria. Pohjois-Vietnamissa koiraa ilmeisesti syödään aika paljonkin. 

Perille saavuttuamme meille tarjoiltiin lounas, ja tämän jälkeen saimme viedä tavaramme majapaikkaamme. Majoituksena toimi yllä olevassa kuvassa näkyvä paikka. Olimme valinneet itsellemme dormimajoituksen, eli jaoimme tilan yhdessä muiden matkailijoiden kanssa. Paikka huokui tunnelmaa ja tiesin heti, että tulisin seuraavan yön nukkumaan hyvin. Verhoja pystyi levittämään patjan ympärille tuomaan omaa rauhaa sekä hyttysverkot laskettiin yöksi alas patjaa reunustamaan. Tuntui hieman siltä kuin olisi nukkunut pihalla mutta kuitenkin oli suojassa tuulelta ja ötököiltä. Jätimme yöksi majapaikkamme oven auki, ja tämä osoittautui hyväksi ratkaisuksi, sillä aamulla oli todella tunnelmallista herätä auringon noustessa ja katsella maisemia omalta vuoteelta. Tykkään yöpyä erilaisissa paikoissa ja tämä majoitus nousi tunnelmansa vuoksi lempparipaikkojeni joukkoon.

Ruokailun jälkeen meillä oli hieman aikaa levähtää, minkä jälkeen lähdimme paikallisen oppaan kanssa pyöräretkelle Mai Chaun kylään. En ole koskaan aikaisemmin pyöräillyt ulkomailla mutta tämä ei tule jäämään viimeiseksi kerraksi, niin kiva kokemus se oli! Oli jotenkin tosi vapauttavaa pyöräillä kauniissa maisemissa ja tuntea auringon lämpö iholla. Oppaan johdolla tutustuimme kylään, näimme riisipeltoja ja kävimme torilla. Alla olevat kuvat ovat otettu kyseisellä pyöräretkellä. 

Pyöräretkellämme pääsimme tutustumaan paikalliseen taloon. Mai Chaussa elää sulassa sovussa useampi heimo, ja heidät erottaa toisistaan pukeutumisen perusteella. Tämä talo kuuluu thai-heimolle, jonka alkuperä ulottuu Kiinaan. Oppaamme kertoi, että talot rakennetaan aina pylväiden päälle heidän elämäntyylinsä vuoksi, johon liittyy eläinten pito. Talon sisälle menevät kahdet portaat, sillä miehille ja naisille tulee olla omat sisäänkäynnit. Miehet kulkevat omista portaistaan sisälle viettämään yhdessä aikaa esimerkiksi jutellen, syöden, juoden ja pelaillen. Naisten sisäänkäynnistä naiset kantavat sisälle puut ruoanlaittoa varten. Naisten tehtäviin kuuluvatkin muun muassa ruoanlaitto sekä lasten kanssa oleminen.

Pyöräillessäni pitkin Mai Chaun polkuja huomasin olevani juuri sellaisissa maisemissa, joiden näkemisestä olen haaveillut kauan. Hymy säilyi kasvoillani koko pyöräretken ajan enkä voinut muuta kuin ihastella ympärillä levittäytyviä maisemia. Muistan ajatelleeni, että tätä se elämä on! Jo pelkästään näiden hetkien perusteella voin sanoa, että kannatti lähteä vaihtoon. 

Pyöräretken jälkeen meillä oli aikaa hieman siistiytyä ja levähtää ennen päivällistä. Päivälliseksi tarjolla oli erilaisia lihoja, riisiä, salaattia, keittoa sekä hedelmää. En ole vielä päässyt täysin sisälle aasialaisen ruoan maailmaan, mutta on aina mielenkiintoista maistella paikallisia ruokia. Päivällisen jälkeen siirryimme pihalle katselemaan kylässä asuvien nuorten esittämiä kansantansseja. Oli mukava katsella esityksiä illan hämärtyessä. Viimeisten kappaleiden aikana myös yleisö pääsi mukaan tanssahtelemaan ja esitys huipentui yhteiseen piiritanssiin sekä mahdollisuuteen maistaa paikallista riisiviiniä saviruukusta pitkällä bambupillillä. Turistien keskuudessa hämmennystä herätti se, että myös muutama paikallinen lapsi kävi viiniä juomassa.

Matkaamme kuuluvan ohjelman loputtua emme malttaneet vielä vetäytyä nukkumaan, vaan päätimme lähteä kävellen kylään katselemaan, millaiset juhlat siellä on menossa. Olimme nimittäin pyöräretkemme aikana kuulleet, että illalla on tiedossa juhlat, ja yllä olevassa kahdessa kuvassa niitä valmistellaankin. Olimme lähteneet Mai Chauhun pakoon Hanoin meteliä, minkä vuoksi olikin koomista kuulla vuorten ympäröivässä kylässä musiikkia kovemmalla kuin vielä kertaakaan Hanoissa, ja nähdä yhteenkokoontuneiden ihmisten määrä. Tunnelma oli kuitenkin iloinen ja kokemus meille turisteille eksoottinen. Oli todella mielenkiintoista nähdä paikalliset juhlat ja ripaus heimoelämästä. Ihmisiä oli kokoontunut nuotioiden ympärille ja jokaisen nuotion ympärillä tuntui olevan omat juhlat menossa. Ihmiset tanssivat nuotioiden ympärillä piiritansseja ja tanssiryhmät esittivät paikallisia tansseja ja lauloivat samalla niihin kuuluvia lauluja. Mieleeni painui näky kokonaisesta possusta seivästettynä nuotion päälle ja kypsymisen jälkeen sen kanssa tanssittiin nuotion ympärillä. Myös me pääsimme mukaan piiritansseihin, sillä kovin moni turisti ei ollut paikalle löytänyt. Oli tosi mieleenpainuva kokemus ja kokonaisuudessaan hieno päivä! 

ENSIMMÄISTEN PÄIVIEN KUULUMISIA

Tänään on ollut hyvä päivä, vaikka aamu ei sitä ennustanutkaan. Heräsin aamulla pieniin vatsanväänteisiin, ja sain myös viestin, että tulisin olemaan tänään ainut vaihtari osastolla, jolla harjoittelen. Pienesti jännitti ajatus heti toisena päivänä siellä yksin olemisesta. Jännitys osoittautui kuitenkin turhaksi, sillä aamupäivä kului nopeasti mukavan hoitajan sekä vietnamilaisten harjoittelijoiden parissa. Harjoittelen sairaalalla kolme ja puoli tuntia joka arkiaamu. Tällä hetkellä minulla on meneillään surgical nursing -kurssi ja harjoitteluni tapahtuu yleiskirurgian osastolla. Tarkoituksenani on kurssiin liittyvien asioiden lisäksi havainnoida erityisesti ikäihmisten hoitotyötä Vietnamissa sekä osallistua heidän hoitamiseensa. 

Kahden ensimmäisen harkkapäivän perusteella voisin sanoa, että harjoitteluni tulee olemaan hyvin mielenkiintoinen monella tapaa. Olen päässyt hoitamaan haavoja sekä vaihtamaan sidoksia, laimentamaan lääkkeitä ja antamaan niitä potilaille suonensisäisesti sekä kanyloimaan. Paljon harjoittelu on myös havainnointia, sillä monet sairaalan henkilökunnasta eivät englantia osaa potilaista puhumattakaan. Ensimmäisten päivien aikana olen huomannut jo monia eroavaisuuksia Vietnamin ja Suomen hoitokäytäntöjen välillä. Olen huomannut, että käsiä Vietnamissa desinfioidaan Suomea harvemmin ja suojakäsine löytää tiensä kanyylin laitossa hoitajan käsien sijaan potilaan käsivarteen staasia korvaamaan. Haavanhoito tapahtuu puhdistusaineena jodia käyttäen ja leikkaushaavoja hoitaessa on tärkeää saada puristetuksi veri pois haavasta. Potilaiden kanssa hoitajat keskustelevat vähän mutta toisaalta omaiset ovat hyvin tiiviisti hoidossa mukana. Potilashuoneet ovatkin yleensä erittäin täynnä, sillä potilaiden lisäksi siellä on usein myös heidän lähisukuaan. Omaiset huolehtivat yleensä myös potilaiden pesusta ja tuovat heille ruokaa. Aamuisin sairaalalle mennessä vastassa onkin usein paljon omaisia, jotka nukkuvat istualtaan sairaalan portailla. Odotan mielenkiinnolla, mitä seuraavat kaksi ja puoli viikkoa vielä kyseisellä osastolla tuovatkaan eteen.

Aamupäivän harjoittelun jälkeen lähdin kahden vietnamilaisen opiskelijan kanssa syömään. Tytöt ovat samalla kurssilla kuin minäkin, ja meillä oli hyvin aikaa ennen iltapäivän luentojen alkamista. Kävin nopeasti asuntolalla vaihtamassa harkkavaatteet pois päältä, sillä jokaisella opiskelijalla ne ovat omasta takaa, ja niitä säilytetään kotona. Osastolla ei ole erillistä pukuhuonetta, ja pakollinen varuste on vain valkoinen takki. Muuten voi pukeutua oikeastaan, miten haluaa. Harkkapaikalla opiskelijat olivat ehdotelleet minulle erilaisia ruokia, mitä voisimme mennä syömään. Päädyin kokeilemaan Bún chá- ruokaa, joka onkin Hanoin erikoisuus. Maustetussa, ja hieman tulisessakin, liemessä oli muun muassa porkkanaa, grillattua possunlihaa ja lihapullia. Lisukkeena oli riisinuudeleita ja juomana teetä. Täytyy sanoa, että oli tähänastisista ruoista parasta, mitä olen Vietnamissa maistanut. Kannattikin lähteä paikallisten kanssa syömään ja uskaltautua pienen muovipöydän ääreen katuruokalaan. Tämän jälkeen suunnistimme erääseen kahvilaan maistamaan Hanoissa suosittua teetä. Aika kului nopeasti syöden ja jutellen ja pian suuntasimmekin yliopistolle luennoille.

Yliopistossa luennot piti Australiasta vierailulla oleva opettaja, ja tämän mukana oleva ryhmä. Kävimme läpi nenämahaletkun laittoa, dreenejä sekä elvytystä. Yliopistolla tapahtuva opetus tulee olemaan englanniksi, sillä osallistun englanninkielisen sairaanhoitajaryhmän tunneille. Tunnit kuluivat nopeasti, vaikka läpi käytävät asiat olivatkin minulle jo ennestään tuttuja. Päästiin myös toisen suomalaisen vaihtarin kanssa esittämään lopuksi painelu-puhallus -elvytys ryhmälle. Siitäkös toiset oppilaat pitivät :D

Päivä kului hyvin nopsaa, ja pian onkin aika mennä nukkumaan. Pahin kulttuurishokki ja alkujärkytys alkaa olla laantunut ja kuuntelen tällä hetkellä ulkoa kantautuvaa musiikkia. Siellä on meneillään ilmeisesti jonkin tanssiesityksen valmistelu, ehkäpä huomista naistenpäivää varten. Muutenkin asuttamani asuntolan pihassa on joka ilta erilaisia harrastuskerhoja ja lukupiirejä. Täällä on lämmin sää aamusta iltaan, joten ulkona tarkenee hyvin. Näihin tunnelmiin lopettelen, palataan taas pian! 

TERVEISIÄ HANOISTA!

Lämmin kostea ilma tuulahti vasten ihoani astuessani ulos lentokoneesta. Suomen kirpeiden pakkasten jälkeen se oli mukava tervetulotoivotus Vietnamiin. Passin ja viisumin näyttämisen jälkeen pääsin odottamaan matkalaukkuani. Katsellessani matkalaukkujen pyörimistä hihnalla, olisin itsekin parin päivän matkustamisen jälkeen ollut valmis menemään hihnalle pyörimään, mutta väsymys kaikkosi matkalla hotellille, joka oli ensimmäinen etappini matkallani. Istuessani auton kyydissä katselin ihmeissäni ympärilleni, ja näin ensimmäiset veden peittämät riisipellot sekä naisia riisihattuineen, lehmiä laiduntamassa ja jos minkälaista seuruetta yhden skootterin päällä. Olin saapunut Aasiaan!

Vietnamiin saapumisen tarkoituksena ei kuitenkaan ole vain lomailu vaan olen tullut tekemään ulkomaanharjoittelujaksoa Vietnamin pääkaupungissa, Hanoissa, sijaitsevan yliopiston (Hanoi Medical University) sairaalaan. Sairaalassa tapahtuvan käytännönharjoittelun lisäksi minulla on myös luentoja yliopistolla, mitä muun muassa sairaalalla työskentelevät lääkärit pitävät. Päiväni tulevat siis koostumaan aamupäivän harjoittelusta sairaalalla ja iltapäivän luennoista, joita on noin kolme kertaa viikossa. Viikonloput tulevat olemaan vapaita, joten ehdin jonkin verran myös matkustella. Tällaista elämää tulen viettämään seuraavat kolme kuukautta, eli opintoni täällä saan valmiiksi 3.6.2018. Eilen tapasin yliopiston henkilökuntaa sekä kävin tutustumassa sairaalalla, ja tänään aamulla alkoikin harjoitteluni. Huomenna menen ensimmäistä kertaa luennolle. Koen, että sekä koulun että sairaalan henkilökunta on ystävällistä ja avuliasta, ja vaihtoni on siinä mielessä lähtenyt hyvin käyntiin. Lisäksi samoja kursseja minun kanssani täällä käy myös toinen suomalainen vaihto-oppilas sekä kaksi tanskalaista tyttöä ovat vielä tämän viikon mukana. Ruotsalaisia tyttöjä tulen tapaamaan myöhemmin, joten en täällä aivan yksin ainoana pohjoismaalaisena ole.

Ennen Hanoihin lähtöäni tuli Suomessa valmistautua vaihtoon hyvin. Voisin sanoa vaihtoonlähtöprosessin olleen minulle hankalampi kuin nämä ensimmäiset päivät Hanoissa. Jonkinasteista kulttuurishokkia ja pientä ikävää lukuunottamatta täällä on mennyt tosi hyvin. Tietenkin oman aikansa ottaa, että elämään täällä tottuu, eikä arkipäiväiset asiat vie niin paljoa energiaa, mutta olen toiveikkain mielin. Suomessa elin aika stressaavaa aikaa viimeiset kuukaudet, sillä vaihtoon lähtemiseni varmistui minulle myöhään, ja näin ollen viisumin saaminen jäi aivan viimeisille päiville puhumattakaan lentolippujen ostamisesta. Sain hyvin suoritettua etukäteen koulussani kursseja, jotka olisivat jääneet vaihtoni alle, mutta olihan se tietenkin hieman raskasta opiskella useiden kurssien asioita yhtä aikaa. Täytyy kuitenkin kiittää Seinäjoen ammattikorkeakoulun opettajia siitä, että he olivat hyvin joustavia ja mahdollistivat opintojen tekemisen etukäteen. Näin minua ei odota vino pino kursseja palattuani, vaan saan keskittyä opinnäytetyön tekemiseen. Tietenkin näin vaihdon aikana joudun myös Suomeen joitain tehtäviä tekemään sekä tietenkin myös opparia, mutta täältä Hanoista ei juurikaan pitäisi tehtäviä tulla enää harjoittelun ja luentojen lisäksi. Kouluun liittyvien asioiden lisäksi matkaan tuli valmistautua ottamalla rokotuksia. Onneksi minulla jo joitain oli valmiina mutta Japanin aivotulehdusta, Lavantautia ja Koleraa vastaan rokottauduin. Lisäksi minun tuli käydä lääkärin tarkastuksessa, verikokeissa sekä röntgenkuvassa. Palattuani tulen edellä mainitut asiat kokemaan uudelleen, sillä Vietnamissa esiintyy tuberkuloosia ja Hiv-sairautta. Myös erilaisia paperiasioita tuli tietenkin hoitaa ennen vaihtoon lähtöä.

Kuten jo edellä annoin ymmärtää, täällä menee siis aivan hyvin! Hanoissa on tosi erilaista kuin Suomessa, ja ihan pienetkin asiat ihmetyttävät. Enpä turhaan matkalle lähtiessäni lentokoneesta ottamani kuvan oheen kirjoittanut olevani matkalla kohti uutta ja tuntematonta. Olen matkustellut tätä ennen yhteenlaskettuna useiden kuukausien ajan Euroopassa, ja ihan yksiksenikin, mutta täällä ensimmäisen kerran koen, ettei ulkomailla olekaan niin helppo aina selvitä. Liikenne on kaaottista ja pelkästään tien ylitys voi nostattaa tuskanhien pintaan :D Kulttuuri on hyvin erilainen verrattuna Suomeen ja ihmisiä on joka puolella. Tuskaillessani tätä yhtenä iltana poikaystävälleni hän totesi hyvin, että juuri erilaisuudenkaipuun vuoksi tänne Vietnamiin vaihtoon päädyinkin. Täällä todellakin on kaikki erilaista kuin Euroopassa! Vaikka erilaisuus välillä varmasti aiheuttaakin hassuja, tai vähemmän hassuja, tilanteita niin toisaalta on hienoa, että joka päivä voi kokea ja nähdä jotain uutta sekä on mahdollista saada elämyksiä ja on paljon ihmettelemisen aihetta. Uskon, että täällä ollessani koen jotain sellaista, mitä en muuten voisi kokea. Mielestäni vaihtoon lähteminen todellakin kannattaa, sillä se avartaa mieltä ja opettaa paljon itsestä. Lisäksi tulevan ammattini, joka on siis terveydenhoitaja, näkökulmasta on hyvä nähdä muitakin tapoja toimia kuin Suomessa ja lisäksi kielitaito kehittyy. 

Tulen seuraavien kuukausien ajan päivittelemään tänne kuulumisiani tasaisin väliajoin. Tervetuloa taas mukaan jakamaan hetkiä elämästäni! ♥