keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

ENSIMMÄISTEN PÄIVIEN KUULUMISIA

Tänään on ollut hyvä päivä, vaikka aamu ei sitä ennustanutkaan. Heräsin aamulla pieniin vatsanväänteisiin, ja sain myös viestin, että tulisin olemaan tänään ainut vaihtari osastolla, jolla harjoittelen. Pienesti jännitti ajatus heti toisena päivänä siellä yksin olemisesta. Jännitys osoittautui kuitenkin turhaksi, sillä aamupäivä kului nopeasti mukavan hoitajan sekä vietnamilaisten harjoittelijoiden parissa. Harjoittelen sairaalalla kolme ja puoli tuntia joka arkiaamu. Tällä hetkellä minulla on meneillään surgical nursing -kurssi ja harjoitteluni tapahtuu yleiskirurgian osastolla. Tarkoituksenani on kurssiin liittyvien asioiden lisäksi havainnoida erityisesti ikäihmisten hoitotyötä Vietnamissa sekä osallistua heidän hoitamiseensa. 

Kahden ensimmäisen harkkapäivän perusteella voisin sanoa, että harjoitteluni tulee olemaan hyvin mielenkiintoinen monella tapaa. Olen päässyt hoitamaan haavoja sekä vaihtamaan sidoksia, laimentamaan lääkkeitä ja antamaan niitä potilaille suonensisäisesti sekä kanyloimaan. Paljon harjoittelu on myös havainnointia, sillä monet sairaalan henkilökunnasta eivät englantia osaa potilaista puhumattakaan. Ensimmäisten päivien aikana olen huomannut jo monia eroavaisuuksia Vietnamin ja Suomen hoitokäytäntöjen välillä. Olen huomannut, että käsiä Vietnamissa desinfioidaan Suomea harvemmin ja suojakäsine löytää tiensä kanyylin laitossa hoitajan käsien sijaan potilaan käsivarteen staasia korvaamaan. Haavanhoito tapahtuu puhdistusaineena jodia käyttäen ja leikkaushaavoja hoitaessa on tärkeää saada puristetuksi veri pois haavasta. Potilaiden kanssa hoitajat keskustelevat vähän mutta toisaalta omaiset ovat hyvin tiiviisti hoidossa mukana. Potilashuoneet ovatkin yleensä erittäin täynnä, sillä potilaiden lisäksi siellä on usein myös heidän lähisukuaan. Omaiset huolehtivat yleensä myös potilaiden pesusta ja tuovat heille ruokaa. Aamuisin sairaalalle mennessä vastassa onkin usein paljon omaisia, jotka nukkuvat istualtaan sairaalan portailla. Odotan mielenkiinnolla, mitä seuraavat kaksi ja puoli viikkoa vielä kyseisellä osastolla tuovatkaan eteen.

Aamupäivän harjoittelun jälkeen lähdin kahden vietnamilaisen opiskelijan kanssa syömään. Tytöt ovat samalla kurssilla kuin minäkin, ja meillä oli hyvin aikaa ennen iltapäivän luentojen alkamista. Kävin nopeasti asuntolalla vaihtamassa harkkavaatteet pois päältä, sillä jokaisella opiskelijalla ne ovat omasta takaa, ja niitä säilytetään kotona. Osastolla ei ole erillistä pukuhuonetta, ja pakollinen varuste on vain valkoinen takki. Muuten voi pukeutua oikeastaan, miten haluaa. Harkkapaikalla opiskelijat olivat ehdotelleet minulle erilaisia ruokia, mitä voisimme mennä syömään. Päädyin kokeilemaan Bún chá- ruokaa, joka onkin Hanoin erikoisuus. Maustetussa, ja hieman tulisessakin, liemessä oli muun muassa porkkanaa, grillattua possunlihaa ja lihapullia. Lisukkeena oli riisinuudeleita ja juomana teetä. Täytyy sanoa, että oli tähänastisista ruoista parasta, mitä olen Vietnamissa maistanut. Kannattikin lähteä paikallisten kanssa syömään ja uskaltautua pienen muovipöydän ääreen katuruokalaan. Tämän jälkeen suunnistimme erääseen kahvilaan maistamaan Hanoissa suosittua teetä. Aika kului nopeasti syöden ja jutellen ja pian suuntasimmekin yliopistolle luennoille.



Yliopistossa luennot piti Australiasta vierailulla oleva opettaja, ja tämän mukana oleva ryhmä. Kävimme läpi nenämahaletkun laittoa, dreenejä sekä elvytystä. Yliopistolla tapahtuva opetus tulee olemaan englanniksi, sillä osallistun englanninkielisen sairaanhoitajaryhmän tunneille. Tunnit kuluivat nopeasti, vaikka läpi käytävät asiat olivatkin minulle jo ennestään tuttuja. Päästiin myös toisen suomalaisen vaihtarin kanssa esittämään lopuksi painelu-puhallus -elvytys ryhmälle. Siitäkös toiset oppilaat pitivät :D








Päivä kului hyvin nopsaa, ja pian onkin aika mennä nukkumaan. Pahin kulttuurishokki ja alkujärkytys alkaa olla laantunut ja kuuntelen tällä hetkellä ulkoa kantautuvaa musiikkia. Siellä on meneillään ilmeisesti jonkin tanssiesityksen valmistelu, ehkäpä huomista naistenpäivää varten. Muutenkin asuttamani asuntolan pihassa on joka ilta erilaisia harrastuskerhoja ja lukupiirejä. Täällä on lämmin sää aamusta iltaan, joten ulkona tarkenee hyvin. Näihin tunnelmiin lopettelen, palataan taas pian! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti