Lämmin kostea ilma tuulahti vasten ihoani astuessani ulos lentokoneesta. Suomen kirpeiden pakkasten jälkeen se oli mukava tervetulotoivotus Vietnamiin. Passin ja viisumin näyttämisen jälkeen pääsin odottamaan matkalaukkuani. Katsellessani matkalaukkujen pyörimistä hihnalla, olisin itsekin parin päivän matkustamisen jälkeen ollut valmis menemään hihnalle pyörimään, mutta väsymys kaikkosi matkalla hotellille, joka oli ensimmäinen etappini matkallani. Istuessani auton kyydissä katselin ihmeissäni ympärilleni, ja näin ensimmäiset veden peittämät riisipellot sekä naisia riisihattuineen, lehmiä laiduntamassa ja jos minkälaista seuruetta yhden skootterin päällä. Olin saapunut Aasiaan!
Vietnamiin saapumisen tarkoituksena ei kuitenkaan ole vain lomailu vaan olen tullut tekemään ulkomaanharjoittelujaksoa Vietnamin pääkaupungissa, Hanoissa, sijaitsevan yliopiston (Hanoi Medical University) sairaalaan. Sairaalassa tapahtuvan käytännönharjoittelun lisäksi minulla on myös luentoja yliopistolla, mitä muun muassa sairaalalla työskentelevät lääkärit pitävät. Päiväni tulevat siis koostumaan aamupäivän harjoittelusta sairaalalla ja iltapäivän luennoista, joita on noin kolme kertaa viikossa. Viikonloput tulevat olemaan vapaita, joten ehdin jonkin verran myös matkustella. Tällaista elämää tulen viettämään seuraavat kolme kuukautta, eli opintoni täällä saan valmiiksi 3.6.2018. Eilen tapasin yliopiston henkilökuntaa sekä kävin tutustumassa sairaalalla, ja tänään aamulla alkoikin harjoitteluni. Huomenna menen ensimmäistä kertaa luennolle. Koen, että sekä koulun että sairaalan henkilökunta on ystävällistä ja avuliasta, ja vaihtoni on siinä mielessä lähtenyt hyvin käyntiin. Lisäksi samoja kursseja minun kanssani täällä käy myös toinen suomalainen vaihto-oppilas sekä kaksi tanskalaista tyttöä ovat vielä tämän viikon mukana. Ruotsalaisia tyttöjä tulen tapaamaan myöhemmin, joten en täällä aivan yksin ainoana pohjoismaalaisena ole.
Ennen Hanoihin lähtöäni tuli Suomessa valmistautua vaihtoon hyvin. Voisin sanoa vaihtoonlähtöprosessin olleen minulle hankalampi kuin nämä ensimmäiset päivät Hanoissa. Jonkinasteista kulttuurishokkia ja pientä ikävää lukuunottamatta täällä on mennyt tosi hyvin. Tietenkin oman aikansa ottaa, että elämään täällä tottuu, eikä arkipäiväiset asiat vie niin paljoa energiaa, mutta olen toiveikkain mielin. Suomessa elin aika stressaavaa aikaa viimeiset kuukaudet, sillä vaihtoon lähtemiseni varmistui minulle myöhään, ja näin ollen viisumin saaminen jäi aivan viimeisille päiville puhumattakaan lentolippujen ostamisesta. Sain hyvin suoritettua etukäteen koulussani kursseja, jotka olisivat jääneet vaihtoni alle, mutta olihan se tietenkin hieman raskasta opiskella useiden kurssien asioita yhtä aikaa. Täytyy kuitenkin kiittää Seinäjoen ammattikorkeakoulun opettajia siitä, että he olivat hyvin joustavia ja mahdollistivat opintojen tekemisen etukäteen. Näin minua ei odota vino pino kursseja palattuani, vaan saan keskittyä opinnäytetyön tekemiseen. Tietenkin näin vaihdon aikana joudun myös Suomeen joitain tehtäviä tekemään sekä tietenkin myös opparia, mutta täältä Hanoista ei juurikaan pitäisi tehtäviä tulla enää harjoittelun ja luentojen lisäksi. Kouluun liittyvien asioiden lisäksi matkaan tuli valmistautua ottamalla rokotuksia. Onneksi minulla jo joitain oli valmiina mutta Japanin aivotulehdusta, Lavantautia ja Koleraa vastaan rokottauduin. Lisäksi minun tuli käydä lääkärin tarkastuksessa, verikokeissa sekä röntgenkuvassa. Palattuani tulen edellä mainitut asiat kokemaan uudelleen, sillä Vietnamissa esiintyy tuberkuloosia ja Hiv-sairautta. Myös erilaisia paperiasioita tuli tietenkin hoitaa ennen vaihtoon lähtöä.
Kuten jo edellä annoin ymmärtää, täällä menee siis aivan hyvin! Hanoissa on tosi erilaista kuin Suomessa, ja ihan pienetkin asiat ihmetyttävät. Enpä turhaan matkalle lähtiessäni lentokoneesta ottamani kuvan oheen kirjoittanut olevani matkalla kohti uutta ja tuntematonta. Olen matkustellut tätä ennen yhteenlaskettuna useiden kuukausien ajan Euroopassa, ja ihan yksiksenikin, mutta täällä ensimmäisen kerran koen, ettei ulkomailla olekaan niin helppo aina selvitä. Liikenne on kaaottista ja pelkästään tien ylitys voi nostattaa tuskanhien pintaan :D Kulttuuri on hyvin erilainen verrattuna Suomeen ja ihmisiä on joka puolella. Tuskaillessani tätä yhtenä iltana poikaystävälleni hän totesi hyvin, että juuri erilaisuudenkaipuun vuoksi tänne Vietnamiin vaihtoon päädyinkin. Täällä todellakin on kaikki erilaista kuin Euroopassa! Vaikka erilaisuus välillä varmasti aiheuttaakin hassuja, tai vähemmän hassuja, tilanteita niin toisaalta on hienoa, että joka päivä voi kokea ja nähdä jotain uutta sekä on mahdollista saada elämyksiä ja on paljon ihmettelemisen aihetta. Uskon, että täällä ollessani koen jotain sellaista, mitä en muuten voisi kokea. Mielestäni vaihtoon lähteminen todellakin kannattaa, sillä se avartaa mieltä ja opettaa paljon itsestä. Lisäksi tulevan ammattini, joka on siis terveydenhoitaja, näkökulmasta on hyvä nähdä muitakin tapoja toimia kuin Suomessa ja lisäksi kielitaito kehittyy.
Tulen seuraavien kuukausien ajan päivittelemään tänne kuulumisiani tasaisin väliajoin. Tervetuloa taas mukaan jakamaan hetkiä elämästäni! ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti