Hanoi on Vietnamin pääkaupunki ja noin yhdeksällä miljoonalla asukkaallaan se on Vietnamin toiseksi suurin kaupunki. Saapuessani ensimmäisen kerran Hanoihin en voinut olla huomaamatta joka puolella vilahtelevia skoottereita. Myöhemmin kuulinkin, että noin puolet kaupungin asukkaista käyttävät skootteria liikkumiseen päivittäin. Tämän vuoksi Hanoin ilmanlaatu on aika huono ja suurin osa ihmisistä käyttää liikkuessaan ulkona suun ja nenän peittäviä maskeja. Lämpimästä säästä huolimatta aurinko ei kovinkaan usein paista kirkkaalta taivaalta, sillä harmaa saasteverho peittää taivaan.
Ilmanlaadun lisäksi skootterit vaikuttavat ihmisten turvallisuuteen. Liikenneonnettomuudet ovat Hanoissa yksi suurimmista kuolemaan johtavista tekijöistä. Hanoissa on jopa oma ensiapunsa liikenneonnettomuuksien uhreille. Kaduilla liikkuessa tulee olla erityisen tarkkana, sillä suojatiet, liikennevalot ja yksisuuntaiset kadut eivät takaa liikennesääntöjen noudattamista. Skootterit ja autot sujahtelevat sieltä täältä, ja tietä saa nopein ja eniten äänitorvea käyttävä ajaja.
Ilmansaasteiden lisäksi yksi suuri ongelma ympäristölle ja ihmisten terveydelle ovat jätteet. Vietnam on ollut suljettu maa hyvin kauan ja länsimaalaiset tuotteet käärepapereineen ovat löytäneet tiensä ihmisten käyttöön vasta viime vuosina. Monissa turistikohteissa erilaisia tuotteita kaupataan turisteille ja roskat päätyvät luontoon sekä paikallisten että joidenkin turistienkin toimesta. Monet kauniit luontokohteet ovat menettäneet osan viihtyisyydestään tämän vuoksi. Paikalliset eivät näytä vielä tietävän, miten haitallista erilaisten roskien ja jätteiden luontoon päästäminen on. Sameissa vesissä uivia kaloja kalastetaan syötäväksi, roskaisilla kaduilla myydään lihatuotteita ja kasvikset huuhdotaan vedellä, jota ei edes suurin osa paikallisista juo. Olen kuullut, ettei Hanoissa ole kunnollista jätehuoltoa. Usein roskiksilla näkeekin paikallisia lajittelemassa jätteitä ja etsimässä roskien joukosta uudelleen käytettäväksi sopivia tavaroita.
Huolta paikallisten keskuudessa herättää Hanoissa vallitseva ruokailukulttuuri. Myös paikalliset ovat huomioineet sen, kuinka usein katukeittiössä syödessä sairastuu ruokamyrkytykseen. Yksi harjoittelupaikoistani on sairaalan myrkytyskeskus, jonka yksi asiakasryhmä on ruokamyrkytyksen saaneet potilaat. Suurin osa ruokien myynnistä ja valmistuksesta tapahtuu katujen varsilla. Kaduilta löytää kaikkea, mitä ikinä syödä haluaakaan. Olen usein kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka yhdestä paikasta voi ostaa kokonaisen kanan, seuraavasta saa kanan teurastettuna ja kolmannesta paikasta saa valmista keittoa kananlihalla. Vietnamissa syödään myös hyvin erikoisia ruokia ja varsinkin melkeinpä mikä tahansa eläin kelpaa syötäväksi. Olen nähnyt muun muassa grillattuja koiria, kissoja ja rottia. Eräs potilas tuli sairaalaan syötyään pilaantuneen hiiren ja toinen tehtyään käärmeestä alkoholia. Vietnamin putkiverkosto on todella vanha ja tämän vuoksi vesijohtovettä ei voi juoda. Siitä huolimatta vesijohtovedestä tehdään esimerkiksi jääpaloja ja jääteetä. Astiat pestään usein katujen varsilla ämpäreissä.
Vietnamin putkiverkoston huonon kunnon vuoksi putket eivät myöskään kestä vessapaperin vetämistä pöntöstä vaan paperille on oma roskakorinsa vessassa. Turistien käyttämissä paikoissa on usein länsimaalaiset vessanpöntöt mutta hyvin usein olen kohdannut myös vessan, joka on pelkkä reikä lattiassa. Alkeellisimmissa vessoissa ei ole useinkaan mahdollisuutta pestä käsiä. Paikallisten näkee toisinaan virtsaavan myös kaduille.
Vietnamissa tupakointi on miesten keskuudessa hyvin yleinen ongelma. Naiset eivät tupakoi juuri ollenkaan, ja eräällä retkellä opas kertoikin, että tupakoivat naiset ovat usein tekemisissä rikollisjärjestöjen kanssa ja saattavat käyttää myös huumeita. Miehistä sen sijaan suurin osa tupakoi, sillä tupakkaa on helposti saatavilla ja bambupiippujen polttelu kadulla pienellä muovijakkaralla istuskellen on suosittua puuhaa. Luokkakaverini ovat kertoneet minulle, että Vietnamissa ei kysytä henkilöllisyystodistusta tupakkatuotteita tai alkoholia ostaessa, joten ei ole lainkaan epätavallista, että esimerkiksi pieni lapsi hakee vanhemmalleen kaupasta tupakka-askin tai viinipullon.
Viime vuosien aikana Vietnamissa on kuitenkin kiristetty lainsäädäntöä. Monissa julkisissa paikoissa tupakoiminen on kielletty sakon uhalla. Myös lääkkeiden saamista on rajoitettu katujen varsilta olevista apteekeista. Muutama vuosi sitten apteekeista oli mahdollista ostaa, mitä haluaa ja vielä tänäkin päivänä apteekeista voi saada monenlaisia lääkkeitä ilman reseptiä. Nykyään kuitenkin pyritään siihen, että helposti riippuvuutta aiheuttavia lääkkeitä saisi vain lääkärin reseptillä sairaaloiden yhteydessä olevista apteekeista.
Sairaaloissa potilaiden lääkehoitoa toteutetaan paljon ja antibioottien käyttö on hyvin yleistä. Lääkärit antavat lääkemääräykset, joita sairaanhoitajat toteuttavat. Lääkehoidon yhteydessä aseptiikkaan kiinnitetään huomiota vaihtelevasti ja tämän vuoksi suonensisäisen lääkehoidon seurauksena potilailla esiintyy infektioita. Hoitokäytännöt ovat kuitenkin viime vuosina kehittyneet huomattavasti ja kehitys etenee koko ajan. Suurin haaste Vietnamin sairaanhoitojärjestelmässä on ihmisten suuri määrä ja varojen vähäisyys. Vielä ei ole ollut mahdollista esimerkiksi luoda sähköistä potilastietojärjestelmää, hankkia uusimpia välineitä sairaaloihin, pienentää potilaiden määrää potilashuoneissa ja hankkia ilmastointia sairaalan kaikkiin tiloihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti