Suunnitellessani joulukalenteria pyysin ystävääni Lauraa kirjoittamaan tänne jotain minusta ja meidän ystävyydestämme. Tänään töissä ollessani Lauralta tuli viesti, että hän on saanut kirjoituksensa valmiiksi. Kotiin saavuttuani avasin sähköpostini ja tällainen ihana viesti siellä oli vastassa:
R = rohkea
O = oivaltava
O = opettaja
S = siunaus
A = antelias
Tätä kaikkea on mun paras ystävä. Nuo sanat kuvaa sitä, mitä kaikkea Roosa tuo mun elämään. Roosa uskaltaa olla rohkeasti sitä mitä haluaa. Se keksii hienoja juttuja, joista muutki saa iloa. Roosa on opettanu mut laulamaan. Se ei koskaa naura ku multa menee sävelet ihan sekasin ja jaksaa harjotella samaa juttua monta kertaa. Missää muualla en uskalla laulaa yhtä vapaasti. Roosa oli pitkän aikaa mun ainoa uskova ystävä. Niiden katon alla opin paljo Jumalasta. Nyt talo on eri, mutta aina sielä on tilaa ystävälle. Kun lähtee teekupin tai pianon äärestä, niin aina saa jotain mukaansa.
Me ollaan tunnettu siitä lähtien ku mä olin yheksän ja Roosa kuus. Nyt me ollaan molemmat aikusia, mutta ystävyys on kasvanu meidän mukana. Enää me ei nähdä yhtä usein ku nuorempina, mut jokanen tapaaminen on aina pieni juhla. Ja asiat jatkuu siitä, mihin edelliskerralla lopetettiin.
Välillä meillä molemmilla on kaikkee muuta ja ollan kaukanaki toisistamme, mutta ystävyys pysyy. Mun mielestä tää kuvaa sitä hyvin:
''Maailman hyörinässä sinutko unohdan?
Sinua muistaessa unohdan maailman.''
Tämä teksti saa minut aivan sanattomaksi. Kiitos paljon ihana Laura, olet maailman paras ystävä. Näissä tunnelmissa tahdon haastaa teistä jokaisen kertomaan ystävilleen ja miksei muillekin läheisilleen, kuinka tärkeitä ja ihania he ovat. Jouluhan on aivan täydellistä aikaa tällaiseen. pus! <3
