perjantai 7. marraskuuta 2014

♡ ELLA ♡

Muistan aina sen hetken, kun sain sinut, Ella. Istuin autossa takapenkillä ja olit kuljetuskopassa vieressäni. En voinut uskoa todeksi, että sain kauan toivomani koiranpennun ja minun täytyi nipistää itseäni ja varmistaa, ettei se ollut unta. Ensimmäinen yö uudessa kodissa oli pienelle jännittävä ja nukkumisesta ei meinannut tulla mitään. Nopeasti kuitenkin totuit meihin sekä uuteen ympäristöön ja meistä tuli erottamaton parivaljakko. Monet hauskat ja suloiset muistot ovat jääneet mieleen pentuajastasi, kuten tapasi syödä ruokaa etutassut ruokakipossa ja kuinka kerran yllätin sinut nukkumassa tutti suussa, mistähän olit senkin löytänyt.




Nyt Ella täytät kesällä jo 12 vuotta. Olen saanut nähdä, kuinka pienestä pallerosta kasvaa aikuinen koira ja kuinka ensimmäiset vanhuuden merkit ilmestyvät. Sinä olet kulkenut vierelläni, kun olen kasvanut ja saanut todistaa monet ilon ja surun hetket. Olet aina ollut ystäväni, jolle kerron kaikki salaisuuteni. Vaikka et voikaan puhua, sinun silmäsi kertovat kaiken. En voi ymmärtää, kuinka tunteesi voivat välittyä niin hyvin silmistäsi. Mammani on aina sanonut, että jos Ella osaisi puhua niin hänellä olisi paljon asiaa. Olen täysin samaa mieltä. Rapsutusta halutessasi tulet aina vaatimaan sitä tassulla kuopien, kun sinua silittää, pidät suloisen hassua ääntä.





Ella, olen kiitollinen jokaisesta hetkestä kanssasi ja toivon, että meillä olisi vielä monta yhteistä vuotta edessä. Rakastan sinua hassu, leikkisä, pumpulipalloni paljon!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti